Millaista oli olla äiti 40 vuotta sitten? Ennen ohjeistettiin hörpyttämään vauvoille mehua kuuden viikon iästä ylöspäin. Tämä tuntuu nyt aika hurjalta ajatukselta, mutta 70- ja -80 luvun vaihteessa se oli aivan normaalia. Tästä ajatuksesta intoutuneena kyselin äideiltä lisää siitä, miten vauvoja hoidettiin 40 vuotta sitten.
Ennen juotettiin vauvoille mehua ja mitä muuta?
Raskaus
Raskaana oleminen oli hieman erilaista ennen. Alkoholin haittavaikutuksista sikiölle oltiin jo tietoisia, mutta vielä 70-luvulla odottavia äitejä oli saatettu kehottaa nauttimaan lasillinen konjakkia silloin tällöin. Tämän uskottiin auttavan siihen, että keskenmeno ei tule niin helposti.
Ultraäänitutkimuksia tehtiin vain harvoille ja valituille. Useat äidit eivät saaneet ultraäänitutkimusta koko raskautensa aikana. Lapsen sydänääniä kuitenkin kuunneltiin jonkinlaisella “metallitorvella”.
Synnytys
Synnyttävältä äidiltä lähes poikkeuksetta ajeltiin ennen synnytystä alapään ihokarvat ja annettiin peräruiske. Isät pääsivät jo synnytyksiin mukaan, mutta olivat siellä lähinnä vain yleisönä kun vauva putkahti maailmaan. Isän mukana oleminen vaati monessa paikassa erillisen valmennuksen, ja jos synnytyssairaalassa oli ruuhkaa, ei mukaan päässyt välttämättä siltikään.
Synnytykset saattoivat tapahtua yhteishuoneissa, joissa synnyttävät äidit erotti toistaan vain verho. Synnytys ilman kivunlievitystä oli yleistä, epiduraalia ei tarjottu kuin harvoin. Välilihan leikkaus tehtiin melkein kaikille synnyttäjille.
Vauva
Kun vauva syntyi, ei hän päässyt äidin luokse vierihoitoon, vaan vauva vietiin pois erilliseen tilaan henkilökunnan hoidettavaksi. Vieraat kävivät katsomassa vauvaa lasin takaa.
Imetys oli suositeltavaa myös 40 vuotta sitten, suositus imetykselle oli puolivuotta. Korviketta tehtiin jauheesta veteen ja sitä aikaisemmin juotettiin lehmänmaidon, veden ja sokerin sekoitusta. Pullot keitettiin jokaisen ruokailun jälkeen. Soseita annettiin kaksikuiselle ja mehua tarjottiin lusikasta tai tuttipulosta jo ihan pienelle vauvalle.
Vauvat nukutettiin päivisin aina ulkona ja vauvojen nukuttamiseen suosittiin mahallaan nukuttamista. (Nykyään enää ei). Vaippoina käytettiin sideharsoja, jotka pestiin käytön jälkeen. Ne eivät kuitenkaan olleet pitkäikäisiä, sillä ne muuttuivat nopeasti kovaksi ja piti ostaa uudet. Vauvoja kylvetettiin joka päivä.
Maailma muttuu, maalaisjärki pitää meidät menossa mukana
Mitenhän moni asia, mitä me nyt pidämme normaalina, on 40 vuoden päästä ihan kummallista toimintaa?
Siksi on järkevää ajatella aina vähän omilla aivoillaan. Villitykset ja suositukset muuttuvat kovaa kyytiä, eikä niistä ehkä ihan jokaista pysty edes orjallisesti noudattamaan.
-Poikien Äidit toimitus-
Pakko oli soittaa äidilleni ja anopille. Kuulin samoja asioita. Ihan hullulta tuntuu. No kaikki muuttuu…
Synnyttäjät pidettiin sängyssä selällään remmeissä, edes vessaan ei päässyt, vielä -80 luvullakin. Pari vuorokautta kun siinä kärvisteli, niin alko jo tuntumaan. -90 luvulla sai jo kävellä ja olla miten helpompi on. Ja sai jopa ilokaasua, jotkut onnekkaat wissyrakkulat. Eikä missään nimessä selällään.
Synnytin ensimmäiseni v 1982. Mehua ei enää silloin suositeltu ja epiduraalinkin sain. Synnytin alateitse ja kaikki meni hyvin. Sairaalassa vietin siihen aikaan normaalin 1viikon. Vauvan ollessa 3kk aloitettiin kiinteään ruokaan totuttelu.
Vaipat olivat pitkulaisia kertakäyttövaippoja, joiden päälle laitettiin muoviliina, joka solmittiin sivuista. 8kk ikäisenä sai alkaa normimaidon juonti. Ja neuvottiin nukuttamaan vauvaa vatsallaan.
Kuopus syntyi 1989. Sairaala aika oli lyhentynyt 4 päivään. Kiinteää ruokaa suositeltiin aloitettavaksi 6kk ikäisenä ja kaupan maitoon sai siirtyä 1-vuotiaana. Silloin oli jo teippivaippoja. Muistaakseni nukuttamista suositeltiin silloin kyljellään, mutta minä nukutun mahallaan. Eka raskauden aikana ei ollut mitään kiellettyjä ruokia ( alkoholi tietty), mutta kuopukselta piti jo maksalaatikon syöntiä rajoittaa ( muistaakseni liikaa A-vitamiinia). Helppoa silloin oli olla raskaana, kun ei ollut näitä rajoituksia.
Riippuu varmaan paljon paikkakunnasta. -83 Tampereella sai kyllä parakervikaalipuudutuksen tai ilokaasua, varmaan epiduraalinkin, jos oikein halusi, liikkua sai, mitään remmejä en nähnytkään, yhteishuonetta ei ollut, imetysneuvoja kävi jokaisen äidin luona opastamassa. Eikä mitään mehuja annettu vauvoille.