Frendit, ihan maailman paras tv-sarja. Olen katsonut kaikki jaksot läpi varmasti valehtelematta jo 10 kertaa. Frendejä katsellessa voi laittaa aivot narikkaan, kääntää stressitason nollille ja nauraa sydämensä kyllyydestä. Vitsi miten hyvä sarja se onkaan. (Sanoinko sen jo?) Se on NIIN hyvä!
Enpä ole koskaan miettinyt sarjan sisältöä sen enempää, kunnes nyt. Aloimme katsomaan sitä läpi Ossianin ja Oliverin kanssa, joka ilta muutama jakso. Mukava asento sohvalla, viltit ja himmeä valaistus. Pojat tykkäävät Frendeistä myös, vaikka ihan jokaista vitsiä eivät ehkä ymmärräkään.
Frendit menneisyydestä
Minut tuntevat tietävät, että minua ei oikeasti hetkeäkään hetkauta Frendien vähän vanhanaikaiset sukupuolijaot. Pystyn nauramaan niille ihan huolettomasti, vaikka ne eivät nykypäivää, minua tai perhettäni kuvaakaan. Mutta huomaan sen verran tämän nykyajan vaikuttavan minuunkin, että yllätän itseni selittelemästä jatkuvasti pojille yhtä sun toista sarjassa tapahtunutta asiaa.
Lue myös: Tasa-arvo lähti käsistä
Kuten se, kun Frendien tytöt kiljuvat kimpassa. Huomaan selittäväni, että kaikki naiset eivät kilju noin kavereiden kanssa. Jotkut saattavat kiljua, mutta eivät kaikki. Tai kun Joey, Chandler ja Ross pelaavat pokeria tyylikkäästi ja naiset taas kömpelösti, on mainittava, että jotkut naisetkin pelaavat tosi taitavasti korttia. Tai kun Rossille syntyvä vauva käy vain hoidossa isällään, mutta muutoin asuu täysin äitinsä luona. Silloin halusin mainita, että nykyään isäkin voi olla lapsen huoltaja tai ainakin molemmat vanhemmat tasaisesti.
Minua ei oikeastaan kiinnosta
Ja kuinka paljon minua ärsyttää, että nautinnollinen Frendien katselu on pilattu minulta täysin. En voi vain nauttia sarjasta rauhassa ilman, että minun pitää koko ajan selittää pojille jokaisen tapahtuman kohdalla, ihan varmuuden vuoksi, että VÄLTTÄMÄTTÄ tytöt eivät ole tuollaisia ja VÄLTTÄMÄTTÄ pojat eivät reagoi noin. Ja kuitenkin juuri ne jutut tekevät sarjasta niin hauskan. Ei se olisi läheskään yhtä hyvä, jos siinä ei vähän naurettaisi myös stereotypioille.
Tähänkö tämä on mennyt? Voiko mitään vanhaa sarjaa enää katsoa? IIman erityistä huolta siitä, että lapset saavat niistä yksipuolisen kuvan sukupuolirooleista? Miettikää Bondeja, James pelastaa jokaisen kiljuvan likan pahikselta ja kaataa naiset kertakäyttötavaroina sänkyyn. Voidaanko me katsoa enää Bondejakaan? Tarvitaanko vanhoihin ohjelmiin lisätekstitykset nykyajan lapsille, jotta eivät ala ajattelemaan liian stereotyyppisesti.
Pohdin, että tuskin meidän lapsuudessa meillekään vanhoista sarjoista kauheasti seliteltiin. Miksi tytöillä oli aina mekot koulussa ja pojilla hatut? Opettajalle vietiin omena, äiti leipoi kotona ja isä antoi luunappeja. Niitä ohjelmia vaan katsottiin ja lapset tajusivat ihan itse, että ajat muuttuvat. Nyt niin ei uskalla kuitenkaan tehdä, koska ajat ovat eri ja ihmiset kovin hyökkääviä. Jos poika erehtyy imemään jotain vaikutteita meidän nuoruuden ohjelmista, ongelmiin joutuu sekä äiti, että lapsi. Pitää siis ottaa varman päälle ja selostaa koko ajan.
Välillä mietin, että onko meillä kaikilla vaan liikaa aikaa, kun kaikki tällainen on mennyt niin vaikeaksi?
Olen itsekin katsonut frendit läpi monta monta kertaa ja vasta viimeisimmällä kerralla noin vuosi sitten aloin itsekin huomata sarjan tuntuvan hieman vanhentuneelta ja paikoin jopa tökeröltä.. Toisaalta huomasin saman nyt myös how I met your motherissa (esim väkivallan hauskuudella mässäily naisten kohtelusta puhumattakaan), joka on kuitenkin paljon uudempi sarja.
Kysyt voiko mitään vanhaa sarjaa enää katsoa, ja vastaan että kyllä, Buffy vampyyrintappaja. Kuulostaa hassulta sarjalta jo alunperinkin (tosin se on tarkoituskin) ja on jo yli 20 vuotta vanha, joten ei varmaan teidän poikien(kaan) ykkösenä listalla. Mutta sarja on todella hyvin tehty, relevantti edelleen (jos muistaa miksi henkilöt eivät soittele toisilleen kännyköillä jne) ja ennen kaikkea antaa vahvan naissankarin siinä missä cooleja miehiäkin, unohtamatta joka ikisen hahmon inhimillistä puolta puutteineen ja virheineen. Parasta sarjassa on, että vaikka äkkiä saattaisi luulla sarjan kertovan vampyyreistä ja muista yliluonnollisista asioista, kertoo se kuitenkin ennen kaikkea aikuiseksi kasvamisesta kaikkine haasteineen. Vampyyrintappo, päivän demoni jne. ovat pitkälti vain metafora kamppailulle mitä nuori käy kasvaessaan teinivuosista aikuiseksi (esim. miten käsitellä kun rakastamasi henkilö muuttuu hirviömäiseksi sänkypuuhien jälkeen). Sarjassa käsitellään kaikkea kiusaamisesta (ja sen seurauksista) kaapista ulostuloihin, syrjäytymisestä seksiin, helvet(e)istä taivaaseen ja rakastumisesta kuolemaan (jälkimmäinen älyttömän hyvin vieläpä).
Suosittelen ehdottomasti katsastamaan, vaikka ensimmäinen kausi saattaa vaikuttaa ensin hieman kököltä. Sarja löytää itsensä oikeastaan kunnolla vasta tokasta kaudesta eteenpäin, vaikka ykköskaudeltakin löytyy loistavia jaksoja ja hetkiä! Paitsi että pojat saavat maailmaansa aidosti vahvan naissankarin, pääsette myös yhdessä käymään läpi aikalailla kaikkea mitä nuoren elämässä voi tulla vastaan, turvallisella tavalla.
Minua ei tosiaan Frendien “vanhanaikaisuus” haitannut, kuten sanoin niin pystyn kyllä suodattamaan hyvin sen materiaalin tuntematta mitään ikäviä tunteita sarjaa kohtaan. Minä pidän siitä todella paljon. Mutta kuten tuossa kirjoitinkin, niin asioita joutuu tätä menoa miettimään niin kamalan monelta kantilta ja näitä ajatuksia tuli nyt mieleeni vasta kun katsoin sitä poikieni kanssa.
Kiitos tuosta vinkistä. Ei kyllä ole tullut koskaan itse katsottua, pakko myöntää, että jo pelkästään nimi tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Mutta niin hyvin tuossa sarjaa kehuit ja perustelit, että pakko ainakin kurkata millaisesta sarjasta on kyse. Se, että innostuuko pojat, onkin sitten eri asia. Olen ymmärtänyt, että tuo on enemmän ollut tyttöjen suosiossa? Mutta toisaalta olihan Frenditkin ja ovat ne sitäkin innolla katsoneet.
Kiitos vinkistä.
Hei taas! Kannattaa katsoa ja poikienkin, on kyllä myös nimenomaan poikien (miesten) suosiossa. Tässä on esimerkiksi erään aikuisen miehen hyvä analyysi syistä katsoa https://youtu.be/DYPF0hgPjzY Tosiaan sarjan nimen on tarkoituskin kuulostaa typerältä 😉
Kun kerrot että sinulle on tärkeää keskustella lasten kanssa siitä mitä ruudussa tapahtuu niin Buffy on hyvä nimenomaan siihen. Se antaa eväitä käsitellä kaikenlaisia elämän kysymyksiä seksistä (esim naisen kohtelusta) läheisen kuolemaan tarjoamalla hyvän pohjan. Ja sen lisäksi älyttömästi hersyvää dialogia, kiinnostavia hahmon kehityksiä, toimintaa, romantiikkaa ja yllättäviä juonenkäänteitä.