Peruskoulun tasa-arvo on vaarassa, kertoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin Sanomien artikkelissa viikonloppuna. Opiskelun itseohjautuvuus sekä digitaalisuuden lisääminen ovat heikentäneet tutkimuksen mukaan oppimista merkittävästi. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu, mutta HS sai tiedot tutkimustuloksista ennakkoon.
Poikien Äitejä tutkimustulos ei yllättänyt. Poikien Äitien Facebookissa äidit ihmettelivät nykyisiä opetusmenetelmiä, itseohjautuvuus ei selvästi toimi monelle lapselle. Keltikangas-Järvisen mukaan pojat, nuoret joilla paljon poissaoloja, yksinhuoltajien lapset, maahanmuuttajaperheiden lapset, vähävaraisten perheiden lapset ja ne lapset, joiden äideillä oli matala koulutustaso ovat suuremmassa riskissä tippua nykyisten opetusmenetelmien vuoksi ulos kelkasta.
Esimerkiksi poikien ja tyttöjen ero alkaa näkyä hyvin varhain, sillä tyttöjen kehitys on keskimäärin kaksi vuotta poikia edellä koko peruskoulun ajan. Tytöt ovat poikiin verrattuna vastuuntuntoisia ja aloitteellisia varhemmin. Nämä useimmiten tytöiltä aikaisemmin löytyvät piirteet puolestaan ovat vähintäänkin pakko lapselle, jotta pärjäisi nykyisessä koulutuksessa.
Poikani oli kirjan jäljessä muusta luokasta
Tässä hyvä esimerkki oikeasta elämästä. Yksi neljästä pojastani on taitava matematiikassa. Kuitenkin hän toi vuosi takaperin koulusta todella huonon matematiikan koenumeron kotiin. Tätä kun lähdettiin isän kanssa selvittelemään, niin selvisi, että poika ei ollut ehtinyt edes koealueelle asti. Tarkemmin tutkailtuna hän oli melkein kokonaisen kirjan jäljellä muusta luokasta.
Miten on mahdollista, että poika on jäänyt kokonaisen kirjan jälkeen muusta luokasta ja joutuu silti suorittamaan saman kokeen kuin muut oppilaat ja ennen kaikkea, miten meille vanhemmille ei oltu ilmoitettu tästä mitään? Poikahan tuli aina koulusta kotiin iloisena, kun kysyimme, että onko läksyä niin matikasta sitä ei koskaan ollut. Eipä tullut mieleemmekään, että hän olisi jäänyt noin paljon muusta luokasta jälkeen aineessa, mikä ei tuottanut hänelle mitään ongelmia. Syynä itseohjautuvuus, tai oikeastaan sen kypsymättömyys.
Isä opetti sitten poikaa kotona
Kun tämä tilanne meille selvisi, istui isä pojan kanssa alas ja he kävivät koko kirjan läpi. Siihen meni kaksi päivää. Poika teki kokeen uudestaan ja sai siitä hyvän numeron. Mitä jos isä ei olisi istunut pojan kanssa alas? Miten voi olla, ettei kouluissa olla perillä siitä, missä kukakin lapsista menee ja onko joku heistä piirrellyt vain tikku-ukkoja koko vuoden vihkonreunaan.
Tästä viisastuneena tämän pojan kohdalla me tietysti tarkkailemme tarkemmin hänen kirjojaan jatkossa. Tuntuu toisaalta tyhmältä, että joudumme opettamaan, se kun olisi kai koulun tehtävä? Mutta pakkohan se on.
Keltikangas-Järvisen mukaan lapset, joiden vanhemmat seuraavat heidän koulumenestystään ja tekevät läksyjä yhdessä heidän kanssaan, pärjäävät paremmin. Tällaisten lasten vanhemmat ovat usein itse korkeasti koulutettuja. Tämä ei yllätä minua yhtään. Poikanikin tilanne siitä hyvänä esimerkkinä. Mitä jos kotona vastaan olisi vain otettu se huono koenumero ja me vanhemmat emme olisi lähteneet selvittämään, mistä se johtuu? Olisiko poika nyt kaksi kirjaa jäljessä muista? Lapsi joka on matemaattisesti ihan taitava olisikin yhtäkkiä tippunut matematiikassa niin pitkälle, että kiinni kurominen olisi jo mahdotonta.
Tilanne on vakava. Tämän seurauksena peruskoulumaailma alkaa tuottamaan vain hyviä ja huonoja oppilaita. Kiva niille jotka osaavat opiskella itseohjautuvasti, mutta entäs ne muut…
Samaan ongelmaan ollaan törmätty myös meidän koulussa. Mikäli lapsi ei koulusta ja läksyjen kautta opi jotain niin ollaan sitten itse opetettu. Läksyt käyty läpi lähes aina. Opettajasta en tosin ole niin varma..
Mekin jossain vaiheessa istuttiin vieressä katsomassa, että läksyt sujuu. Meillä on kuitenkin kolme kouluikäistä, että se vieressä istuminen jokaisen kanssa päivittäin on melkolailla mahdottomuus. Eikä sen pitäisi kyllä niin mennä. Meillä onneksi sujuu itseohjautuvuus toisilla paremmin.