Maailma, missä pojatkin itkee. Yhteistyössä: Miehiä ja poikia -elokuva
Itkeekö poikasi? Itkeekö miehesi? Entä veljesi tai isäsi? Tunteiden purkaminen itkemisen muodossa on terveellistä keholle ja mielelle. Itkiessä stressiä ja ahdistusta aiheuttavien hormonien määrä laskee ja haitallisia aineita poistuu kehosta. Itkemisen jälkeen olo on yksinkertaisesti parempi. Miksi kaikki ihmiset eivät sitten itke?
Pojat eivät itke
Oli aikanaan maailma, missä pojat ja miehet eivät saaneet itkeä. Jos itkivät, niin olivat nynnyjä. Sanonta “itkeä kuin pikkutyttö” on kaikille tuttu, miksi ei “itkeä kuin pikkulapsi”. Miltä mahtoikaan tuntua siinä maailmassa pienestä pojasta, joka satutti polvensa pyöräillessään ja itkua piti pidättää, vaikka itketti. Miltä mahtoi tuntua siitä pojasta, jolla oli jo valmiiksi isää ikävä ja siitä isästä, jolla oli poikaa ikävä, kun he hyvästelivät toisensa isän lähtiessä pitkälle työmatkalle. Kumpikaan ei itkenyt, isä tsemppasi poikaa “no niin, olehan sitten talon mies.”. Poika olisi halunnut vain itkeä isän olkapäätä vasten.
Maailma on muuttunut, niin kuin pitääkin. Pojat itkevät siinä missä tytötkin. Enää siitä ei lapsille huomautella, jos itku pääsee. Entä sitten miehet? Pystyykö vanhoja tottumuksiaan muuttamaan, jos ei ole vuosikymmeniin saanut itkeä ja nyt sanotaan, että itke vain. Tuleeko ne kyyneleet enää? Tulee ne ainakin Miehiä ja poikia- dokumenttielokuvan perusteella. Kävimme sen eilen katsomassa ensi-illassa ja saimme kokea koko elokuvaelämyksellisen miesten tunteita. Itkua, suurta surua ja onneakin.
Elokuvassa nähtiin myös se, että kyynelettömän katseen takanakin, voi olla myös suurta surua ja tuskaa. Kaikki eivät itke yhtä herkästi, eivät miehet, emmekä me naisetkaan. Itkun määrä on jossain määrin yksilöllistä ja voi vaihdella elämän eri tilanteissa. Ehkä suomalaiset eivät yleensäkään itke herkästi?
Silti jokainen ihminen tuntee, aivan varmasti tuntee. Jokaiseen ihmiseen sattuu, jokaisella ihmisellä on surua ja jokainen ihminen iloitsee. Se mikä määrä kyyneliä vuodatetaan on toisarvoista. Tärkeintä on, että tunnetaan. Ehkä sen sijaan, että keskitytään poikien ja miesten kyynelten määrään, keskityttäisiin siihen, että pojat saavat tuntea. Itkua ei pidätellä, mutta sitä ei myöskään vaadita. Keskustellaan tunteista, ettei suuria patoja pääse syntymään. Tarjotaan syliä ja halausta tarpeeksi usein ja enemmänkin. Opetetaan, että tunteet ovat hyvästä, ei pahasta.
Meidän pojat, tulevat miehet tietävät, että he voivat puhua, jos siltä tuntuu.
Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Joonas Berghäll on ollut pitkään poikien ja miesten puolestapuhuja, antaen heille äänen asioista joista ei juurikaan keskustella. Tuoreen onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tämä dokumentti paljastaa hyvinvointivaltiomme toisenkin puolen. Samalla osoittaen, että miehet kokevat tunteet siinä missä naisetkin.
