En olisi ikinä kuvitellut, että tilanne menee tähän, huoltajuuskiista.. Meidän onnellinen liitto ei päättynytkään onnellisesti. Riidat pahenivat ja lopulta ainoa mahdollisuus oli erota. Vaikka molemmat oltiin miehen kanssa sitä mieltä, että lapsista ei riidellä, niin siihenhän se sitten meni. Kaunis ajatus, toteutus ei ihan toiminut…
Lue myös: Etävanhempana äiti, enkö rakasta lapsiani?
Alussa kaikki sujui
Eron jälkeen alku sujui ihan kivasti. Asuttiin lähekkäin ja lapset saivat tulla ja mennä vähän oman mielen mukaan. Meillä oli sovittu yhteishuoltajuus ja viikko/viikko -systeemi. Tästä kuitenkin joustettiin puolin ja toisin. Lapset halusi välillä olla iskällä ja välillä äidin luona, joten ei pidetty niin tiukkaa järjestelmää. Kunnes mies otti uuden naisystävän ja he muuttivat yhteen. Siitä se alamäki sitten alkoi. Naisella oli omat lapset aiemmasta liitostaan ja tapaamisten yhteensovittaminen ei vaan meinannut onnistua. Heidän asuntonsa oli sen verran pieni, että lapset eivät oikein mahtuneet kaikki yhtä aikaa heidän luokseen.
Lapset tulivat kotiin aina hiukan allapäin iskältä, koska tuntui, että nainen ei oikein heistä välittänyt. Laitoin miehelle viestiä, että pitääkö asia paikkansa tai miten hän sen näkee. No mies sitten tietenkin puolusteli. Itse suhtauduin uuteen puolisoon neutraalisti ja en ollut ollenkaan mustasukkainen koko tilanteesta. Halusin kuitenkin selvittää asian, koska lapset olivat selkeästi poissa tolaltaan.
Tilanne jatkui ja jossain vaiheessa vanhempi poika sanoi, ettei halua mennä enää iskälle, koska ei ole sinne selkeästi tervetullut. Olin vähän puun ja kuoren välissä, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä. En nyt tietenkään halunnut pakottaa menemäänkään. No, tästä syntyi kamala riita eksän kanssa. Hän alkoi syyttelemään minua, että olin myrkyttänyt lapset naisystävää vastaan. Tätä en tietenkään ollut tehnyt, vaan ongelmat olivat alkaneet sieltä päästä. Mutta arvaatte varmaan, että kenen puolella mies oli.
Huoltajuuskiista johti lopulta oikeuteen
Sitä en tiedä, tiesikö eksä kaikkea, mitä siellä tapahtui naisystävän toimesta. Lapsien kertomuksetkin olivat välillä ristiiriidassa. Sen kuitenkin ymmärsin, että hyvä ihminen hän ei lapsilleni ollut. Koko ajan tilanne paheni ja paheni. Tällä hetkellä tilanne on se, että ollaan menossa oikeuteen asian kanssa. Olen aivan poikki ja en tiedä, miten tässä käy… Mutta en halua, että lapset joutuvat menemään paikkaan, jossa heillä ei ole hyvä olla. Toisaalta en halua viedä lapsia heidän isältään, mutta hän on nyt naisystävänsä pauloissa, eikä tajua, että ongelman ydin on siellä tai ei halua tajuta.
Tämä on todella surullista. Olisi kiva tietää, miten teillä muilla samanlaisten asioiden kanssa painivilla on mennyt?
