Olen kahden pojan yksinhuoltaja. Lasten isän kanssa meni sukset ristiin pari vuotta sitten ja hän muutti toiselle paikkakunnalle. He näkevät poikien kanssa vain joitakin kertoja vuodessa. Ehkä haluaisi useammin nähdä poikiaan , mutta tekee reissuhommia. Yksinhuoltajan seksielämä ei ole helppoa, omani on käytännössä nollissa tällä hetkellä. Halut on kuitenkin heränneet.
Minulla ei ole ollut aikaa oikein uusille parisuhteille ja jotenkin tuntuu, ettei sellaista seurustelukumppania edes ole halunnutkaan. Mutta viime aikoina on jotenkin omat seksuaaliset halut nousseet tappiin. Tekee mieli jatkuvasti ja tottakai sitä läheisyyttäkin kaipaa. Sitten taas olen sellaista tyyppiä, että en kyllä mistään baarista sitä lähde hakemaan. Ei se onnistuisikaan paitsi silloin, kun pojat ovat isällään.
Tinder -ei ikinä vai sittenkin?
Hirveä kynnys mennä Tinderiinkään tai mihinkään deittipalstoille. Onko se ihan sopivaakaan näin äiti-ihmisen hakea seksiseuraa? Tuntuu aika hurjalle. Eräs kaveri on Tinderissä ja hänellä näyttää olevan ihan kivasti elämää. Kivaa olla kuulemma sinkku ja vain deittailla. Mikä siinä on, ettei minusta ole siihen hommaan? Mutta mistä ihmeestä niitä miehiä sitten löytää…
Ihan en kirjastosta ole onnistunut löytämään! Kai se on vaan pakko rohkaistua ja liittyä tuohon Tinderin ihmeelliseen maailmaan, jossa kuulemma yksinhuoltajan seksielämä pelastuu. Kaiken maailman ghostaaminen ei hirveästi innosta, että olisi se ihan kiva löytää oikeasti sellainen loppuelämän parisuhde sieltä. Tuntuu vain juttujen perusteella, että sieltä suurin osa hakee vain seksiä. Paremman puutteessa sekin käy kyllä, mutta ehkä olen sitten kuitenkin enemmän sen perinteisen parisuhteen kannattaja.
Lue myös: Haluan ilotulitusta, en tasapaksua arkea!
Yksinhuoltajan seksielämä vain sooloilua?
Sellainen jatkuva kumppanin vaihtaminen tuntuu hurjalta. Yksin omien halujen tyydyttäminen on pidemmän päälle tylsää. Ottaisin kuitenkin enemmän kuin mielelläni siihen jonkun toisen. Omalla kylällä ei kauheasti ole vaihtoehtoja muutenkaan, sopivan ikäisiä sinkkumiehiä aika vähän. Yksinhuoltajan seksielämä ei ainakaan täällä villiinny. Baarireissuille pitäisi lähteä lähimpään kaupunkiin. Auto on kyllä käytössä eli treffailu saattaisi onnistuakin. Lapsille ei vaan harmi saa tuosta noin vain hoitajaa. Aika toivotonta hommaa suoraan sanottuna.
Mutta sillä tavalla ei voi ajatella, ettei mistään tule mitään. Aika kamala ajatus elää loppuelämä yksin ja vain sen takia, ettei uskalla tai tekee kaikesta niin vaikeaa. Sellaisia ajatuksia yksinäiseltä ihmiseltä. Miten te muut yksinhuoltajaäidit hoidatte hommat tai olette yleensäkin onnistuneet treffailemaan uusia ihmisiä? Apuja tarvitaan, ettei hulluksi tule ajatuksineen…
Lue myös: Ihmepoika Ilmarin syntymätarina
Tinderiin vaan! Siellä on fiksuja(kin) miehiä, jotka eivät halua rymytä baareissa.
Sitten jos kolahtaa, niin voihan ”kaveri” aina tulla kylään.. ja kait ne lapset jossain vaiheessa nukkuukin
Omista harrastuksista löytynyt seuraa tai työn kautta. Lapsi jo sen verran iso että muutaman tunnin on voinut sillon tällön käydä “kahvittelemassa kaverilla” tai pyytää jonkun kotiin kun lapsi on ollut kavereillaan leikkimässä. Nyt tosin suhteessa johon päädytty remontin myötä. Eli palkkasin miehen tekemään remppaa ja nyt mietitään tuon remonttimiehen kanssa häitä.
Itselläni oli ero hetkellä 1,5v lapsi, ja muutin takaisin paikkakunnalle, jossa asuin ennen lasta, ja jossa työpaikkanikin oli. Lapsen isää ei pahemmin kiinnosta lasta tavata, ja lähin ystävä jolle lapseni hoitoon luottaisin asuu 30km päässä ja hänkin useamman lapsen yh, joten omaa aikaa vaikea järjestää.. Seuran löytäminen oli hieman haastavaa vuorotyöläiselle joka ei ilman lasta mihinkään pääse, mutta samalla karsiutui treffi sovelluksista pois kaikki jotka eivät olleet valmiita istumaan treffeje prisman kahvilan leikkipaikan vieressä. Yhden kanssa tapailimme useamman kuukauden ja ainoat yhteiset hetket olivat silloin, kun lapsi nukkui. Nyt 2 vuotta parisuhteessa entisen työkaverin kanssa.
16 vuotta kolmen lapsen yksinhuoltajana on jo mennyttä aikaa, mutta jotenkin siitäkin selvittiin. Alkuun palkkasin nuoria tuttuja tyttöjä lapsenvahdiksi, että pääsin aina joskus tansseihin. Myöhemmin lapset pärjäsivät jo keskenään, ja lahjoin heitä sipsipussilla ja limsalla, kun kerran minullakin oli huvia.
Seurustelu pitää jollakin tavalla saada osaksi lapsiarkea, ei sille muuten aikaa järjesty. Miehen on siedettävä lapsianikin joskus. Vapaat viikonloput hyvässä seurassa ovatkin luksusta. Siitä muistivat rouvashenkilöt olla jopa kateellisia.