Lapsen valehtelu herättää tunteita meissä vanhemmissa. Toisille meistä se on ehdoton ei, toiset meistä ymmärtävät sitä paremmin. Kumpi vanhempi sinä olet?
Karoliina Hallenberg, kahden (17v ja 19v) lapsen äiti kirjoittaa meille Poikien Äideille tärkeää asiaa lasten valehtelusta. Karoliinalla on pitkä työura lastensuojelussa, sekä oma yritys lastensuojelun avopalveluissa.
Saako lapsi valehdella?
Tämä on puheenvuoro lasten-ja nuorten kanssa eläville. Oletko vanhempi, ehkä kasvatustyössä, isä – tai äitipuoli?
Aihe kiinnostaa minua ihmisyyden ja työni vuoksi, sekä nostaa päätään aika ajoin vanhempien ja ystävien kanssa käydyissä keskusteluissa.
Mikä toimii mekanismina sille, että lapsi alkaa muunnella totuutta? Mikä kannustaa lasta valehteluun tai toisaalta rehellisyyteen?
Mikäli lapsen toiminnassa alkaa ilmetä käyttäytymistä, joka suosii epärehellisyyttä, on se aina aikuisille merkki pysähtyä pohtimaan asiaa. Pieni lapsi ei valehtele koskaan suunnitelmallisesti. Mikä saa lapsen tuntemaan valehtelun olevan kannattavampaa kuin rehellisyys?
Lapsi aistii herkästi, miten selviää hankalasta tilanteesta, tämä on varsin inhimillistä. Ehkä jokin tunnelmassa, ilmapiirissä tai konkreettisissa toimenpiteissä saa lapsen valitsemaan epärehellisyyden rehellisyyden sijasta. Epärehellisen käytöksen takana voi olla monenlaisia pelkoja tai epäluottamusta aikuisiin, joiden kanssa toimii. Joskus tilanteet voivat olla hyvin hienoviritteisiä. Häpeän kokemuksen välttäminen liittyy todennäköisesti myös asiaan. Kannustan aikuisia pysähtymään teeman äärelle avoimesti ilman itsensä tai kenenkään syyllistämistä.
Lapsen valehtelu on selviytymiskeino
Usein kuulee aikuisten sanovan, ettei inhoa mitään niin kuin valehtelua. Ymmärrän tämän, koska rehellisyys on äärettömän arvokas asia ja olennainen osa luottamusta. En tarkoita, että valehtelu pitäisi ohittaa tai siihen pitäisi olla puuttumatta, se ei ole lapsen elämän kannalta palkitsevaa tai hyväksi millään tasolla. Valehtelu kuitenkaan harvoin loppuu kovalla kurilla tai rangaistuksia saamalla.
En käytä sanaa ”valehtelija”, koska se liittyy syvästi identiteettiin. Lapsi peilaa itseään aikuisen sanoista ja katseista. Liikutaan äärimmäisen herkällä alueella, kun luonnehditaan lasta. Luonnehdinnat vaikuttavat siihen, miten lapsi alkaa muodostaa itsestään käsitystä, miten oppii näkemään itsensä ja mitä luonteenpiirteitä liittämään persoonaansa. Kun lapselle tärkeä läheinen tai auktoriteetti kertoo näkemyksiään siitä, minkälainen lapsi on, tämä saattaa omaksua itsestään hyvin haitallisia käsityksiä. Aikuisella on valtavan iso vastuu siitä, mitä käsityksiä lapselle tarjoilee hänen persoonastaan.
En usko valehtelun olevan toimintaa, joka ilmestyy kenenkään käytökseen vain siksi, että se olisi jonkinlainen luonteenpiirre. Ajattelen sen lähtevän kehittymään lapsuudessa selviytymiskeinona. Tavasta on kuitenkin vaikea päästä eroon ja se saattaa siirtyä myös salakavalasti aikuisuuteen.
Lapsena alkanut valehtelun kierre, voi jatkua aikuisuuteen asti
Valehteleva aikuinen on todennäköisesti kehittänyt mekanismin jo lapsena. Harva meistä haluaa olla epärehellinen tai kokee sen olevan kunnioitettavaa käyttäytymistä. Tiedän että moni aikuinen tunnistaa itsensä tekstistä. Aihe on vaikea, koska valehtelua leimaa stigma.
Ei ole helppoa myöntää omalla kohdallaan, että kärsii toiminnassaan epärehellisyydestä, saati saada valehtelijan leimaa. Sen ymmärtäminen, miten tapa on lähtenyt kehittymään ja rehellinen oman toiminnan tarkastelu, auttaa muuttamaan käyttäytymistä, oli sitten aikuinen tai lapsi. Omien arvojen pohtiminen ja sen tarkastelu vastaako oma toiminta näitä arvoja, on osa rehellisyyden prosessia.
Asian laajempi pohdiskelu auttaa käsittelemään valehtelua lapsen kohdalla. Se miten omassa lapsuudessa valehteluun on suhtauduttu, saattaa vaikuttaa tiedostamattomasti myös omaan toimintaan. Pelko siitä, että ei halua esimerkiksi lapselleen kehittyvän tällaista tapaa voi ohjata käyttäytymistä haitalliseen suuntaan ja aiheuttaa voimakkaita reaktioita.
Luo lapselle maailma, missä rehellisyys kannattaa
On aikuisten tehtävä luoda maailmaa jossa rehellisyys kannattaa ja jossa se on motivoivaa, sekä palkitsevaa. On aikuisten vastuulla pysähtyä ja tutkia omaa toimintaa, kun havaitsemme lapsen tai nuoren toiminnassa epärehellisiä piirteitä.
Rehellisyyteen kasvaminen mahdollistuu kunnioittavassa ilmapiirissä. Lapsen tulee saada kokea kunnioittavaa käytöstä itseään kohtaan, sekä nähdä kunnioittavaa kohtaamista ympärillään, näin lapsi oppii ja ymmärtää kunnioituksen merkityksen elämässä. Rehellisyys on oman itsen ja toisen ihmisen kunnioittamista.
-Karoliina Hallenberg-
