Huudan ja menetän kärsivällisyyteni lapsilleni… olisiko neuvoja?
Kerron ensin hieman taustaa. Perheeseemme kuuluu 6-v ja 5-v veljekset. Vanhempi on yleisesti rauhallisempi jäbä kun taas nuorempi on villimpi tapaus.
Vanhemmalla pojalla on ollut koko vuoden uhma, johon kuuluu kaupankäynti jokaisesta asiasta, jota pyydetään tekemään, uhkailu ja hän saa raivokohtauksia jotka äityvät väkivaltaiseksi kun asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Pahimpana se kohdistuu äitiin (potkii,lyö ja raapii) ja kodin esineisiin. Nämä tietenkin yritetään estää tilanteiden eskaloituessa.
Yritän pitää poikaa käsistä kiinni ja komentaa, että näin ei saa toimia. Raivokohtauksen jälkeen saadaan yleensä asiat puhuttua ja selvitettyä. Syynä on yleensä joku pettymys kun ei saanut omaa asiaansa läpi.
Huudan lapsilleni, koska riitely on loputonta
Pahimpana perheessämme vaivaa kuitenkin poikien välinen jatkuva riitely ja tappelu, joka äityy usein väkivaltaiseksi näissäkin tilanteissa yritämme isän kanssa olla välissä joka kerta. Tämä on erittäin uuvuttavaa ja tuntuu, että välillä arki on jatkuvaa riitelyä ja taistelua. Onko tämä käytös normaalia? Olenko tehnyt jotain väärin? Tunnen epäonnistuneeni vanhempana kun pojat käyttäytyvät näin ja hermoni eivät kestä joka kerta.
Asiaa ei auta äitini kommentit, jossa hän arvostelee äitiyttäni ja kauhistelee jos on nähnyt minun menettäväni hermoni ja huutavani pojille väkivalta-tilanteissa.
Miehelläni on itsellä kolme isoveljeä ja on “tottunut” tällaiseen touhuun. Itselläni ei ole kokemusta tästä ja ahdistun suuresti poikien riidoista. Kauhulla odotan teinivuosia. Haluaisin toimia, että tämä loppuisi. Mikä neuvoksi?
Haluaisin itse irti huutamisesta ja vinkkejä kärsivällisyyteen. Kärsivällisyyttä kyllä löytyy, mutta sekin loppuu aikanaan.
