Jokainen äiti on välillä väsynyt. Jokainen äiti haluaisi välillä olla tarpeeton. Nostaa jalat ylös ja laskea jatkuvat touhu-hanskat hetkeksi tiskiin. Äidin oma aika – mistä se löytyy?
Ei, oman ajan ottaminen ei ole väärin. Ei, siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ei, se ei tarkoita sitä, ettetkö olisi ahkera ja hyvä äiti.
Vaan kyllä, jokainen äiti tarvitsee välillä omaa aikaa, jotta voi taas laittaa touhu-hanskat käteen ja olla se maailman tärkein ihminen pienille ihmisille. Kyllä, äidin hengähdystauko ja oma aika on edellytys sille, että koko perhe voi voida hyvin.
Lue myös: Oma aika on tärkeää pienten lasten vanhemmille, ja se tekee hyvää koko perheelle, sanoo asiantuntija
Milloin viimeksi otit omaa aikaa?
On selvää, että etenkin pienlapsiarjessa oman ajan ottaminen voi tuntua mahdottomalta.
“Ei minulla ole mahdollisuutta lähteä yksin koskaan minnekään.”
“Tässä kaaoksessa ei kyllä tyhjää hetkeä löydy. Äidin oma aika – mistä se löytyy?”
“Kun lapset rauhoittuvat, odottavat kaikki muut kotityöt. Mitä on tarpeettomana oleminen?”
Ymmärrän. Enemmän, kuin hyvin. Aina ei ole mahdollisuutta ottaa omaa aikaa lähtien jonnekin muualle. Aina ei ole rahallisesti mahdollisuutta maksaa itselleen kylpylää tai ravintola-illallista, saati saada sille aikaa ja lapsille lastenhoitaja!
Mutta on totta, että kotityöt voivat välillä odottaa. Tiskit eivät karkaa, eikä pyykkivuori lähde itsestään kävelemään.
Olemmeko asettaneet liian suuret standardit mitä “oman ajan” tulisi olla? Kylpyläreissu, kasvohoito, shoppaileminen, ravintolassa syöminen, elokuviin meneminen? Jos nämä ovat standardit omalle ajalle, luulenpa että otamme omaa aikaa itsellemme aivan liian harvoin.
Lue myös: Milloin on äidin vuoro?
Äidin oma aika – mistä se löytyy?
Mitä jos äidin oma aika, tarpeettomana oleminen, touhu-hanskat laskien olisikin se pieni hetki kahvikupin äärellä, kun lapset ovat päiväunilla? Mitä jos se olisi se iltalenkki koiran kanssa, jolloin tietoisesti hidastaisit askeleita ja päättäisit huomioida kaiken ympärillä olevan hyvän? Mitä jos se olisi se kuuma suihku ja iltapalan syöminen omassa rauhassa, kun koko muu talo nukkuu?
Aika ilman puhelinta, ilman mitään ylimääräistä. Aika, kun kaikki muu voi hetken odottaa, ketään varten ei tarvitse olla, sillä nyt vain olen ja pysähdyn tähän hetkeen.
Me kaikki tiedämme, että loppupeleissä elämässä hyvin pitkälti on kyse juurikin näistä pienistä, läsnäolevista hetkistä, mutta kysymys kuuluukin: sallimmeko sellaisia itsellemme?
Miten usein meillä on tarve täyttää tyhjä ja rauhallinen tila jollakin tekemisellä. Itse olen huomannut, että välillä täytyy ihan tietoisesti pysähtyä ja antaa itselleen lupa vain olla. Välillä se tuntuu hyvinkin oudolta, sillä keho on saattanut tottua jatkuvaan kiireeseen ja liikkeeseen. Ja silloin tiedän, että nyt erityisesti minun tarvitsee pysähtyä.
Mikä on sinulle oma, rentouttava hetki? Jokin, mikä on mahdollista arjen keskellä toteuttaa?
Äitienpäivä – selviytymistä vai hetkestä nauttimista?
Sunnuntaina on Äitienpäivä ja haluaisinkin haastaa jokaista äitiä ottamaan itselleen pienen hetken nostaen jalat ylös ja samalla pysähtyen katsomaan kaikkea sitä, mitä äitiys on tuonut mukanaan.
Huomaamaan ne pienet sormet, jotka kääriytyvät ympärillesi toivottaen hyvää äitienpäivää, osoittaen sillä tavoin rakkauttaan. Huomaamaan ne upeat, persoonalliset lapsesi, jotka eivät millään lopeta kasvuaan. Huomaamaan sen pienen tuhrijan, jonka kasvoilla ja vaatteilla on päivän ruokalista äitienpäiväkakkua myöden. Huomaamaan miten tämä pieni ihme kokee, kokeilee ja ihmettelee tätä maailmaa, jatkuvasti uutta oppien.
Ennen kaikkea huomaamaan, miten korvaamaton olet lapsillesi.
Sunnuntaina on Äitienpäivä. Antaisithan itsellesi luvan vain rauhoittua ja nauttia? Tietoisesti hidastaen ja huomaten kaiken hyvän ympärilläsi? Muistuttaen itseäsi, että kaikki muu voi hetken odottaa? Tämä on haaste jokaiselle äidille.
Äidit, hyvää Äitienpäivää! Te olette todellisia arjen sankareita!
