Etsitkö tietoa adoptiosta? Tässä pähkinänkuoressa sinulle kaikki tärkeä tieto aiheesta.
Adoptiolla tarkoitetaan lapsen sijoittamista uuteen perheeseen, jossa lapselle ja uudelle perheelle muodostuu perhesuhde. Adoption tavoitteena on saada lapselle, joka ei voi kasvaa syntymäperheessään, pysyvä ja luotettava perhe.
Adoptiolain mukaan ”Adoption tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptionhakijan välille”. Lapsen etu on otettava huomioon kaikissa niissä päätöksissä, jotka koskevat alaikäisen lapsen adoptiota.
Kuka saa adoptoida?
Kotimaiseen adoptioon tarvitaan aina adoptiolautakunnan myöntämä lupa, perheen sisäiseen adoptioon ei tarvitse lupaa. Adoptiota ei voi purkaa, eikä se katkea, vaikka adoptiovanhemmille tulisi avioero. Samaa sukupuolta olevat pariskunnat saivat adoptiomahdollisuuden Suomessa vuonna 2016.
Suomen lain mukaan adoption hakijan pitää olla täyttänyt 25 vuotta. Yli 50 -vuotiaat eivät saa adoptoida alaikäistä, poikkeuksena kuitenkin esimerkiksi perheensisäinen adoptio. Alaikäisellä lapsella ja adoptiovanhemmilla saa olla korkeintaan 45 vuotta ikäeroa.
Lapsi tulisi ensisijaisesti adoptoida kahden vanhemman perheeseen, kuitenkaan yksin adoptoivan hakuprosessille ei ole mitään estettä. Adoptioprosessin kesto on aina yksilöllinen, keskimäärin siihen voi vierähtää yhdestä kahteen vuotta.
Adoptioneuvonta aloittaa adoptointiprosessin ja adoptiolapsen saamiseen vaikuttavaa moni eri asia, mm. toimeentulon vakaus, kasvatuskyvyt sekä henkilön tausta. Adoptioneuvonta on sosiaalityöntekijän ja lasta toivovan perheen yhteistyöprosessi, joka sisältää tapaamisia, sekä kotikäyntejä. Adoptioneuvonta valvoo ensisijaisesti lapsen etua, sekä tukee muita prosessin osapuolia. Neuvonnan lopuksi laaditaan kotiselvitysasiakirja. Kotiselvitysasiakirjan perusteella prosessi etenee itse adoptioluvan hakemiseen.
Luvan myöntää Suomessa adoptiolautakunta ja lopullisen ratkaisun tekevät lapsen syntymämaan viranomaiset. Oman kunnan sosiaaliviranomaisilta saa tietoa adoptioneuvonnasta ja sen järjestämisestä tai vaihtoehtoisesti Pelastakaa Lapset Ry:n adoptiotoimistoista.
Miten käytäntö menee?
Adoptoitu lapsi on samassa oikeudellisessa asemassa kuin perheen biologinen lapsi. Käräjäoikeus vahvistaa adoption ja lapsen kotiintuloon liittyvät järjestelyt aloitetaan vasta sitten, kun perhe on hyväksytty hakijaksi ja heille on annettu tieto heille nimetystä lapsesta. Adoptiovanhemmat hakevat lapsensa kotiin itse.
Lapsi saa adoptiossa adoptiovanhempiensa sukunimen. Jos lapsi haluaa, hän voi myös pitää oman entisen sukunimensä tai mahdollisesti sukunimiyhdistelmän.
Adoptiovanhemmat ovat oikeutettuja erilaisiin perhe-etuuksiin, lukuun ottamatta äitiysrahaa. He ovat kuitenkin oikeutettuja pidempään vanhempainrahakauteen ja he voivat saada kotihoidon tukea yli kolmevuotiaasta lapsesta. Adoptioisä on oikeutettu isyysrahaan ja adoptioäiti äitiysavustukseen.
Adoptiovanhempien olisi hyvä ennen prosessiin ryhtymistään istua vielä kerran yhdessä alas ja keskustella siitä, mihin ovat aikeissa ryhtyä. Riittävätkö voimavarat? Onko oma elämäntilanne sellainen, että se kestää tulevat haasteet? Lapsen ja vanhempien välille pyritään adoptiossa luomaan jatkuva, katkeamaton ja turvallinen side, joka kantaa koko elämän.
Lähteet: Pelastakaa Lapset ry, Suomi.fi, Adoptiolaki Finlex
-Poikien Äidit toimitus-
