Olen kolmen lapsen äiti ja painin painoni kanssa. Olin lapsena aika pullea ja hoikistuin merkittävästi parikymppisenä, kunnes taas aloin tasaisesti lihomaan. Siitä asti olen tainnut olla aina dieetillä. Olen ikuinen laihduttaja.
Sain lapset ollessani 26, 28 ja 32 vuotta, nyt olen 37 vuotias. Tekisi mieleni lähettää teille kuvani, mutta en viitsi ettei kukaan tuttu tunnista. En ehkä näytä muiden silmiin kovin isolta, mutta osaan pukeutua niin, että peitän ongelmakohtani hyvin.
Erilaiset kehopositiivisuus höpinät eivät iske minuun, minä en koe kuuluvani tähän löysään ja isoon kroppaani, enkä näe tässä tilassani mitään positiivista. Eikä kyse ole muutenkaan mistään positiivisuudesta tai negatiivisuudesta, vaan siitä, että oloni on tukala ja ikävä koko ajan. Haluaisin tuntea oloni kevyeksi, kuten parikymppisenä. Haluaisin, että vatsamakkarani eivät hikoilisi helteellä, mahani ei löllyisi kun kävelen ja tissieni paino ei saisi niskaani kipeäksi.
Olen ikuinen laihduttaja
Ei varmasti ole olemassa dieettiä mitä en olisi kokeillut. Olen kokeillut ketodieettiä, Dukan dieettiä, VB6 dieettiä, keittodieettiä, makkaradieettiä ja paljon muuta. En edes muista mitä kaikkia dieettejä olen kokeillut. Olen yrittänyt liikkua enemmän, erityisesti lasten kanssa ja jopa harrastaa säännöllisesti kävelyä. Jotain teen ilmeisesti väärin, koska painoni ei laske. Paino laskee aina vähän aluksi, mutta sitten pysähtyy ja luovutan. Aina joka laihdutuksessa sama kaava.
Olen miettinyt sitäkin, että jos rentoutuisin painoni suhteen enemmän, niin auttaisiko se minua laihtumaan. Mutta mietin painoani koko ajan, tai enemmänkin sitä miltä minusta tuntuu. Oloni on koko ajan iso ja vaikea. Tuntuu, että minussa roikkuu ylimääräisiä osia ja niitä on raskas raahata mukana. Haluaisin niistä eroon.
Esimerkkinä lapsilleni
Nyt kun lapseni alkavat olla isompia, niin olen ryhtynyt pohtimaan tätä tilannettani enemmän lasten kannalta. En voi olla jatkuvasti jollain dieetillä lapsieni nähden, heidän suhtautuminen ruokaan voi häiriintyä.
Miten tästä eteenpäin? Pitääkö minun vain luovuttaa ja elää näiden läskieni kanssa, vai vieläkö olisi jotain keinoja kokeilla, joita lapseni eivät näkisi?
Vertaistukea kaipaan erityisesti muilta jojo-laihduttajilta.
