Jokainen meistä tietää kuinka paljon raivostuminen vie omaa energiaa, mutta välillä toinen ihminen vain saa pinnan kiristymään. Oletko koskaan miettinyt mikä tavoite ajaa ihmisen toimintaa? Mikä saa ihmisen käyttäytymään joskus käsittämättömilläkin tavoilla? Muista tämä ennen kuin raivostut kenellekään.
Annas kun kerron pienen tarinan.
Kuvitellaan, että vietät rentoa päivää lapsesi kanssa yhdessä leipoen. Lapsesi päättää heittää jauhot ilmaan ihmetellen sitä kuin lumisadetta ja hetken järkytyksen jälkeen naurat kovasti tälle pienokaisen tempulle ja päätät kuvata hauskan tilanteen. Miehesi saapuessa töistä näytät videon hänelle ja nauratta sille ääneen yhdessä. Lapsenne mielestä temppu on yhtä hauska!
Seuraavana iltana lapsi leikkii leluillaan ja löytää isoveljen hamahelmet ja päättää levittää ne pitkin lattioita. Pienokainen nauraa, mutta pian ilme muuttuukin itkuksi, kun suutut hänelle ja torut väärästä toiminnasta ja sotkun aiheuttamisesta.
Minkä viestin juuri annoimme lapselle? Entä mikä sai lapsen toimimaan tuolla tavoin?
Lue myös: Jos lapsesi käyttäytyy huonosti, kysy itseltäsi nämä 3 kysymystä
Muista tämä ennen kuin raivostut kenellekään
Palataan aiempaan esimerkkiin, jossa juuri annoimme lapselle hyvin ristiriitaisen viestin.
Lapsen käytöksen takana oli nimittäin positiivinen pyrkimys – pyrkimys luoda samanlainen hauska hetki, jossa voi kokea yhteenkuuluvuutta ja naurua. Jos lapsi on juuri saanut sinut nauramaan sotkemalla itsensä jauhoihin, voi hänen olla vaikea ymmärtää miksi hamahelmien levittäminen ei saanut aikaan samanlaista reaktiota. Lapsi halusi rakentaa yhteyttä.
Yhteyttä.
Me ihmiset elämme tullaksemme nähdyiksi ja kuulluiksi ja saadaksemme olla osa porukkaa. Tämän toteutumiseksi olemme valmiita tekemään paljonkin erilaisia asioita. Voimme olla valmiita mukautumaan porukkaan sopivaksi, toisia miellyttäväksi tai päinvastoin olla valmiita jyräämään toiset saadaksemme tulla nähdyiksi. Mikäli tämä yksi ydintarpeistamme ei pääse toteutumaan tai jos yhteenkuuluvuuttamme uhataan, olemme hyvinkin luovia erilaisten selviytymismekanismien käyttöönotossa.
Lue myös: Pinna usein kireällä ja olo uupunut? – syynä saattaa olla ylivireystila
Mitä jos kaiken takana olisikin kaipuu yhteyteen?
Selviytymismekanismien ymmärtäminen muutti käsitykseni riitatilanteista sekä toisen ihmisen tai omani huonosta käytöksestä. Ymmärsin täysin uudella tavalla, että vain “selviytymistilassa”, yhteyttä kaivatessamme teemme ja sanomme asioita, joita kadumme myöhemmin. Mitä siis jos kaiken takana olisikin kaipuu yhteyteen?
Mitä jos se autosta raivoava naapuri olisi vain kaivannut ymmärtäviä sanoja?
Mitä jos se pukemisesta kiukutteleva lapsi olisi vain kaivannut halausta ja pysähtymistä?
Mitä jos se äkäilevä puoliso kaipaisi vain nähdyksi tulemista ja yhteistä aikaa?
Muistetaan, että me ihmiset elämme yhteydestä ja usein huono käytös on viesti ihmisen tuntiessa yhteyden puutetta ja tällöin usein hänen käytöksensä ei ole henkilökohtaisesti otettava, vaikka se purkautuisikin meihin. Tämä pätee niin lapsiin kuin meihin aikuisiinkin.
Kun muutamme ajatuksiamme erilaisista tilanteista, voimme myös suhtautua niihin eri tavalla. Tämä ei tarkoita, että kaikki käytös olisi hyväksyttävää, mutta se auttaa meitä arvioimaan mihin laittaa oma energia ja milloin esimerkiksi raivostuminen on vain oman energian hukkaan heittämistä. Muistetaan siis, että se kiukutteleva lapsi kaipaa hyvin todennäköisesti pysähtymistä ja yhteyttä ja että raivoava naapuri huutaa omaa kiukkuaan, vailla yhteyden kokemusta.
Mitä sinä olisit kaivannut kun olit epätäydellisimmilläsi?
-Ida Nevalainen, Äidin vuoro-
