Mitkä ne on ne ruuhkavuodet?
Se olin minä joka naurahti ääneen ruuhkavuosille. Silloin aikanaan…kahden pienen lapsen äitinä. Olin silloin vielä kotiäiti ja pojatkin niin pieniä, että mitään pakollisia menoja ei oikeastaan edes ollut, neuvolaa lukuunottamatta. Aamulla heräiltiin rauhassa, puistoiltiin, käytiin kahvilassa jos siltä tuntui. Lasten isä kun tuli töistä, niin pääsin itse kuntoilemaan ja viettämään omaa aikaa niin halutessani. Yhteistä aikaakin oli yllin kyllin. Luulin kai tyhmänä, että elin jo silloin ruuhkavuosia.
Nyt neljän pojan: kahden koululaisen, yhden eskarin ja yhden päiväkoti-ikäisen työssäkäyvänä äitinä, voinkin todeta, että TÄSSÄ NE RUUHKAVUODET VASTA ONKIN! Ja huh heijaa, ne todella ovat ruuhkaisat vuodet!
Hääpäivämme kohokohta oli pusu autossa
Vietimme eilen mieheni kanssa hääpäivää. Muistin sen vasta puoliltapäivin, mutta sentään ennen miestäni. Mies tuli aamulla töistä, koko yön valvoneena ja minä valmistauduin lähtemään samaan aikaan omiin töihini. Onneksi mieheni joutui tällä kertaa viemään minut autolla ja saimme tilaisuuden olla jopa muutaman minuutin samassa paikassa, ihan hääpäivän kunniaksi.
Miten tämä tähän meni? Miten meillä on koko ajan näin järjetön kiire? Kesät ovat hieman helpompia kun isommat pojat kulkevat itsenäisesti treeneihin, mutta talvet, olemme pelkkiä taksikuskeja.
Aamulla kuskataan pienempiä tarhaan ja eskariin, työt teemme aikalailla ristiin. Illat kuskataan isompia harrastuksiin ja omat harrastukset vielä pääälle. Kiire on jatkuvaa. Eihän tämmöistä voi tajuta, ennen kun tätä elää. En kertakaikkiaan voinut edes aavistaa, että minä joutuisin joskus vielä elämään tauttomassa kiireessä ja aikataulujen sekamelskassa.
Ruuhkavuodet jatkuu ja jatkuu
Sanoi kuka mitä tahansa, niin ainakaan meillä tätä kiirettä ei voi juurikaan helpottaa tällä hetkellä. Muuta kuin jättämällä jotain pois. Mutta kenen lapsen harrastukset lopetat, jotta aika riittäisi muille lapsille? Vai lopetatko omat harrastuksesi ja sekoat kuukaudessa? Jätätkö ruuat tekemättä vai kodin siivoamatta? Oletko menemättä töihin?
Ainoa mahdollisuus on nipistää vähän kaikesta tasaisesti ja yrittää vain jaksaa. Yksi harrastus riittää yhdelle lapselle. Vanhempien omia harrastuksia ei pidä ottaa niin tosissaan, jos ei aina pääse, niin ei pääse. Töistäkin voi joskus olla palkattomalla vapaapäivällä tai tehdä vähän lyhyempää työpäivää. Kodin ei tarvitse olla tip top siisti ja pikaruokakin on välillä ihan hyvä vaihtoehto. Ehkä me selviämme näistäkin vuosista hengissä. Ehkä….
-Anonyymi kirjoittaja-
Niinpä niin, jotenkin vaan huvittaa kun nyt tämäkin äiti tässä blogissa pikku hiljaa huomaa millaista se elämä ja arjen pyörittäminen on kun on monta tenavaa ja ne kasvaakin koko ajan! ja kun kummatkin vanhemmat töissä, ja harrastetaan jne 😀 jotenkin tuntuu että se ah, niin ihana hehkutus äitiydestä ja monesta pojasta alkaa jo laantumaan 🙂
Höpsis, olen isosta perheestä, meitä oli 6 sisarusta, Mikään ei ole tullut vielä yllätyksenä :). Ja kaikessa ruuhkaudessaan tämähän on aivan parasta aikaa elämässä. Kaikki pienten lasten äidit sen tietävät. Pitää sitä silti välillä kirjoittaa jotain muutakin kuin siirappia 😉
Ruuhkavuodet; tuttu juttu meillekin. Meillä on kaksi poikaa (6v. ja 7kk). Itse olen koti-isä tällä hetkellä ja huomannut, että yksi erinomainen ajan säästö ratkaisu on kauppakassi-palvelun käyttäminen. Kaupassa käynti kestää about 3min plus tietysti tilauksen tekeminen. Kirjoitin juuri blogissani vauvaperheen ajanhallinnasta ja meidän perheen vinkkejä ruuhkavuosien helpottamiseksi: http://urbaaniisa.blogspot.fi/2017/01/vauvaperheen-ajanhallintaa.html
Toi olisi kätevä, tosin tiukkaa kun on rahasta niin ei huvittaisi lisätä vielä menoihin jotain kauppakassin kotiinkuljetusta. Pitää tutustua noihin hintoihin tuolta.
Ei mekään kotiinkuljetusta käytetä, vaan teemme tilauksen ja noudamme ostokset sovittuna ajankohtana, jolloin lisähinta on luokkaa 5 euroa. Ainakin meillä tuo 5e ja enemmänkin menee heräteostoksiin joka kauppareissulla. 🙂
Aivan kuin minun ajatuksiani tämä kirjoitus! Meillä myös neljä poikaa ja viikon aikana yhteensä 12 treenit, joihin kuskata. Lisäksi me molemmat vanhemmat käymme päivätöissä. Onneksi esikoinen on jo sen verran iso (14v), että kulkee itsenäisesti harrastuksiinsa. Nämä pienemmät sitten kaipaavatkin vielä meitä vanhempia taksikuskeiksi, etenkin, kun osalla on vielä erityisiä tarpeita, joten täytyy vielä pikkasen enemmän pitää poikia silmällä.
Me ollaan tingitty meidän vanhempien harrastuksista, jotta voidaan tehdä velvollisuutemme lasten asioissa. Mies harrastaa kerran viikossa, minä haaveilen jatkavani kuntosalilla käymistä ehkä muutaman vuoden kuluttua.
Uskon, että joskus meitä vanhempia tästä kaikesta palkitaan. Tsemppiä!
Kyllä ja itsehän tämä tilanne on järjestetty, että sinäänsä ei pidä valittaa. Näitä aikoja varmasti myös kaipaa sitten kun istuu tylsyyttään yksin kotona ja kuuntelee hiljaisuutta. ????
Voi olla, että joudun minäkin jossain vaiheesaa luopumaan omasta harrastuksestani (toivottavasti en) kun meidän neljäskin alkaa harrastamaan… tsempit sinnekin.