Saisinko kysyä, miksi et hymyile taaperolle? Jos näet hississä pienen ihmisen joka heiluttaa ja hymyilee sinulle, miksi käännät katseen pois? Miksi näytät nyrpeää naamaa ja osoitat lapselle, että hänen hymynsä ja heilutuksensa eivät ole sinua kiinnostavia asioita?
Ennen kaikkea…miksi ne eivät ole?
Suomessa opetetaan lapsista tympeitä
Kaikki lapsiperheelliset jotka on reissannut ulkomailla (lähes missä vain) tietävät tämän eron. Ulkomailla jokainen lapsi on ympäristölleen tärkeä, lapsen hymyyn vastataan, lapselle jutellaan ja lapselle vilkutetaan. Lapsille kasvaa hyvä itsetunto ja he pitävät itsestään.
Meillä täällä Suomessa lapsi oppii jo pienestä asti, että hän on arvoton (paitsi vanhemmilleen) ja hän on ilmaa (paitsi vanhemmilleen). Lapsi oppii, että kontaktia on turha ottaa ihmisiin, siihen ei saa vastakaikua.
Lue myös: Buddhalaisuus, paljon hyviä ajatuksia meille kaikille
Miksi me opetamme lapsillemme näin?
Minä olen aina heilutellut, jutellut ja hymyillyt pienille lapsille. Voi sitä iloa heidän silmissään. Välillä vanhemmat ovat hieman varautuneita käytöksestäni, vaikka en siis missään nimessä häiriköi ketään, vaan vastaan vaan lapsen luonnollisiin viesteihin.
Koska viimeksi hymyilit tuntemattomalle?
Kun lapsi kasvaa isommaksi, niin hän sulautuu sujuvasti siihen miten Suomessa toimitaan.
Bussissa katsotaan ikkunasta visusti ulos, jotta ei vahingossakaan saada katsekontaktia kenenkään kanssa. Pysäkillä ei jutustella tuntemattomille, tai muutoin ollaan vähintäänkin hulluja.
Lue myös: Kateelliset ja katkerat poikien äidit
Koska viimeksi hymyilit tuntemattomalle? Kokeile joskus. Vaikka yleensä vastapuolen reaktio on vähintäänkin kauhistuneen huvittava 🙂
Jos aikuisille hymyileminen on mielestäsi extreme-hommaa, niin aloita taaperoista. Hymyile taaperolle, taaperot kyllä nauttivat huomiosta. “Olen olemassa, minut nähdään!“
Koska en ole sosiaalinen ihminen. En osaa sellaista, enkä osaa venyä joka suuntaan.