Poikien äidit facebookissa julkaistiin sunnuntaina ihana ja koskettava kirjoitus anonyymiltä kirjoittajalta, missä kerrottiin kuinka aikuinen poika oli kömpinyt äitinsä viereen yöllä surullisena johtuen erostaan tyttöystävänsä kanssa.
Poikien äidit sivuilla kirjoitus aiheutti ihastusta ja lämpimiä ajatuksia. Joukkoon mahtui valitettavasti myös inhottavia kommentteja ja kirjoitus levisi myös muihin facebookryhmiin.
Kirjoituksessa maininta “lusikka-asennossa halaaminen” aiheutti eniten hämmennystä. Joillekin riitti hämmennykseksi se, että poika oli hakenut lohtua äidiltään, joillekin se, että oltiin samassa sängyssä ja joillekin se, että nukuttiin siinä “hurjaakin hurjemmassa” lusikassa.
Keskusteluja seuratessa ei voi enää ihmetellä miksi suomalaiset miehet ovat hukassa tunteidensa kanssa, jos äidin halaaminen 18 vuotiaana nähdään perverssinä.
Lue myös: Syyt miksi äiti poika-suhde on niin tärkeä
Jos äiti tarjoaa pojalleen turvaa kietomalla käden tämän ympärille, niin miten ihmeessä siitä saadaan irti jotain outoa? Olisiko häly ollut samanlainen jos viereen olisi kömpinyt tytär?
Kommenttien perusteella poikaansa halaava äiti on perverssi ja poika joka haluaa äidiltään halauksen on peräkammarinpoika. Mikä ihmisiä vaivaa?
Oletetaanko me suomalaiset, että pojan pitää selvitä suruistaan yksin, eikä saa hakea lohtua vanhemmiltaan? Sitten nämä samat pojat menevät naimisiin ja vaimot valittaa, että “miksi sinä et koskaan puhu mitään, miksi et kerro miltä tuntuu, miksi et halaa?”
Miten ihmeessä se poika/mies yhtäkkiä avioliitossa alkaisi puhumaan, puimaan ja hellimään jos siihen asti kaikki sellainen on ollut kamalaa ja outoa?
Toivomme, että jokainen negatiivisesti äidin ja pojan normaalista läheisyydestä kirjoitellut nainen EI koskaan eikä ikinä arvostele omaa miestään tunnekylmyydestä. Sillä sitähän on itselleen tilannut!
-Poikien Äidit toimitus-
Tässä vielä kirjoitus:
Kuinka moni niistä negatiivisesti kommentoineista oli _mies_?
Oli aika tasasesti miehiä ja naisia.
Hyvä kirjoitus. Mä näin jo untakin, miten mun poika tuli isonakin mun viereen. Aina saa tulla!
Kyllä vain. Nyt on tärkeä aika tasapainottaa myös näitä hellyys asioita kun ollaan tasa-arvon perässä monessa muussakin asiassa.
Veikkaan että vielä isompi haloo asiasta tulisi jos kyseessä olisi isä ja tytär.
En tätä ennen ole törmännyt siihen että äidin lapselle antamaa läheisyyttä kritisoitaisiin perverssinä, isän kyllä. Joidenkin mielestä kun ei ole soveliasta edes että isä ja pieni tytär käyvät yhdessä saunassa, koska no tietenkin se isä nyt omaa lastaankin katselee siinä mielessä, miehet kun ei koskaan ajattele muuta kuin seksiä kaikkien ja kaiken kanssa, huoh.
Täytyy kyllä kuitenkin myöntää, etten itse omien vanhempieni kanssa ”lusikkaan” hakeutuisi, jotenkin väärältä tuntuu ajatuskin. Tosin en nyt muutenkaan edes mielelläni halaile muita kuin omaa puolisoani tai lapsiani. En siltikään näe siinä mitään väärää jos joku muu näin tekee ja aivan varmasti saisi omatkin lapset tulla kainaloon isonakin jos vaan tahtovat.
Mietin ihan samaa, että isän ja tyttären kohdalla mahdollisesti asiaa myös ihmeteltäisiin. Ainoana erona se, että isä tosiaan olisi se perverssi, tytöstä ei mitään pahaa sanaa. Näissä äidin ja aikuisen pojan halailuissa taas poikakin kuvailtiin peräkammarinpojaksi ja nössöksi. Aivan älyttömiä juttuja ihmisten päässä pyöriikin. Tuo lusikka sana tässä koko jutussa eniten ihmisiä haittasikin, vaikka tekstistä saa tosiaan vain sen kuvan, että poika meni äidin ja isän väliin. Otti äidin käden ympärilleen. Ehkä tuo lusikka-asento on jossain vaiheessa saanut seksuaalisen leiman, vaikka eihän siinä ole kuin kaksi ihmistä lähekkäin nukkumassa. Toinen halaa toista.
Itse sain isosiskoltani aikoinaan hyvin tiukkasävyisiä kommentteja siitå, kun kävin isoveljieni kanssa vielä saunassa. En ollut nähnyt siinä mitään väärää mutta aika pian nämä saunomiset sitten loppuivat, kun siitä “tuli jollain tavalla väärää”.
Serkkuni, joka harrastaa voimanostoa, nukkuu säännöllisesti äitinsä kanssa samassa sängyssä. Sanoo, että siellä heillä on parhaimmat keskustelut.
Aikanaan tällä kyseisellä pojalla on ollut isoja vaikeuksia elämässä, mm. päihteiden kanssa, mutta äitinsä on kyennyt luomaan poikaansa turvallisen ja terveen suhteen, että hänestä on kasvanut tasapainoinen ja vastuuntuntoinen mies.
Minä kadehdin häntä. Sillä en näe omalle kohdalleni, että menisin jossain vaiheessa nukkumaan samaan sänkyyn äitini kanssa.
Rohkaistaan toisiamme.
Annetaan toisillemme aihetta olla ylpeitä jostakin.
Kuunnellaan niitä ihmisiä, jotka sanovat kuinka hyviä meistä voi tulla.
Opetallaan antamaan rohkeati korjaavaa palautetta läheisillemme.
Palomiehet ovat viisaita miehiä <3
En usko, että kovinkaan moni on mieltänyt tässä paheksuttavana sen, että poika hakee lohtua suruunsa ja äiti antaa sitä, vaan lähinnä sen miten poika ja äiti on sen tehnyt.
Läheisyys ja turvan tunne on hieno asia ja se että lapsi kykenee hakemaan niitä vanhemmiltaan, erityisesti äidiltä.
Enemmänkin tässä on varmasti herättänyt mielipiteitä se, kuinka yksityiskohtaisesti on kuvailtu se, miten äiti ja poika sitten nukkuivat siinä lusikassa ja sydänsydänsydän. Itsekin, kuten moni muukin, mieltää lusikan erittäin seksuaalisena asentona, ei käy kiistäminen. On varmasti myös lohtua ja lämpöä tuova, mutta monille ajatus siitä, että äiti ja poika nukkuvat lusikassa, herättää varmasti puistattavia ajatuksia, vaikka kyseessä nyt ei olisikaan mitään seksuaalista. Ymmärrän kyllä miksi tällaisia ajatuksia tulee vaikka ei ehkä pitäisi.
Koen että ihan yhtälailla äiti-tytär-lusikka tai isä-poika-lusikka jne. mielettäisiin outona ja jollain tavalla häiritsevänä, vaikka ajatus olisikin kaunis. Tuossakin tekstissä olis kai riittänyt maininta siitä halaamisesta, ilman sen suurempia kuvailuja koska mieleltään kieroimmat tulkitsi tuon miten tulkitsi, tiedätte kyllä vaikka poikien äitien mielestä tarina olikin kyynelehdittävä. Eikä se haarukka nyt paljoa tilannetta muuta kun maininta olisi ollut vain halauksesta.
Ja ohimennen pakko mainita, saattaa siitä teidän kultapojusta tulla tunnevammainen ja kylmä vaikka kuinka halisitte ja ottaisitte kainaloon. ^^ ette te kaikkea hallitse vaikka lähtökohdat kotoa olisikin lämpimät.
Ja näin btw, ongelmia ja kyseenalaistamisia ei kovinkaan usein saada käsitellyksi poistamalla kys.kommentit. Alkuperäisestä tarinasta kun on jotenkin kummasti poistunut kaikki kyseenalaistavat kommentit. Ja jotenkin epäilen etteivät kirjoittajat ole kaikkia poistaneet itse. Voin toki väärässäkin olla.
Poikien äidit facebookissa on se linjaus, että minkään sortin rääpimistä ei hyväksytä. Facebook on täynnä ryhmiä joissa voi haukkua ja arvostella toisiaan kilpaa, Poikien äidit ryhmä ei kuitenkaan ole se paikka missä niin tehdään. Toki normaalit ja asialliset kommentit säästetään, vaikka ne eivät samaa linjaa noudattaisikaan kuin suurimman osan. Mutta miksi ihmeessä jättäisin kommentteihin jonkun ryhmään kuulumattoman insesti väitteet tai YÖK huutelut? Heidän tasoisille ihmisille on olemassa ne omat ryhmät missä huudella älyttömyyksiään.
Onneksi Poikien äidit ryhmässä ei ole tarvinut paljoakaan kommentteja poistaa. Keskustelu on pysynyt laadukkaana ja draamaa ei ole näkynyt (kiitos Poikien äideille). Tämän jutun nyt vaan jakoi joku “iloinen” tyyppi eteenpäin muihin ryhmiin ja niistä ryhmistä tultiin huutelemaan Poikien äidit sivuillekin. Pysykööt omissa ryhmissään jatkossa.
Perverssiähän tuossa on juuri noiden kommentoijien oma mieli. Pakkohan se on kaikesta mielensä pahoittaa ja syvästi loukkaantua, nykyajan tapa. Jos joku on onnellinen ja iloinen, siinä on jotain väärää kuitenkin, jollaintapaa. Pakko kaivaa jotain rumaa kaikesta, ihan kaikesta, ja vielä loukkaantua siitä. Minua huolettaa näiden ihmisten oma äiti- ja isä-suhde.
Aivan ihana hetki pojan ja vanhempien välillä. Äidin ja pojan välillä. Aivan ihanaa luottamusta, tunteisiin reagoimista, rakkautta. Todella toivon, että minun ja poikani välinen yhteys säilyy tuollaisena kuin kirjoituksen äidillä ja pojalla. Vilpitön rakkaus on kaunista. Halaaminen on tärkeää.
Tuli mieleen, että itse olen viimeisen kerran nukkunut / köllinyt vanhempien välissä lähes 30-vuotiaana. Maailmalle olin lähtenyt jo 19-vuotiaana. Vanhemman halaus tuntuu edelleen turvalliselta, vaikka olen jo 40-vuotias kahden lapsen äiti. Olen kiitollinen, että on ihmisiä, jotka osaavat rakastaa. Olen kiitollinen, että olen saanut vanhemmiltani tunteiden kielen, jonka olen voinut välittää lapsilleni. Olen saanut jakaa tunteiden kielen hetkiä myös muiden kuin läheisteni kanssa -halaamalla, olemalla läsnä tilanteessa. Ne ovat olleet kallisarvoisia hetkiä. Kahden ihmisen vilpitön, avoin kohtaaminen on kaunista ja vaalittavaa. Siinä ei tarvita sanoja. Läheisyys. ????
Minulla kaikki lapset poikia ja jokaisen vieressä olen ollut.
Muistan kun neuvolatäti piti vaarallisena kun “vielä”12 vuotiaan kanssa rauhoituttiin vierekkäin ja rapsuttelin selkää ja juteltiin maailmasta ja murheista.
Paskat sanon minä sille joka läheisyydestä tekee rumaa ja väärää.
Kukaan pojistani ei ole peräkammarin poika mutta kaikki ovat hitokseen hyviä puhumaan tunteista.
Ihmetyttää kyllä ihmisten asenne normaaliin läheisyyteen. Nukun mieheni kanssa aina lusikassa eikä se sisällä mitään seksuaalista kuin todella harvoin, enemmän kyse on juurikin turvasta ja läheisyydestä. Muistan, kun itse olin n. 18-vuotias ja eronnut ensimmäisestä poikakaveristani ja pyysin että äiti halaisi ja jäisi viereeni nukkumaan. Kuulemma minun pitää itse päästä surustani yli ja niin äiti jätti jo poikaystävän hylkäämän tyttärensä yksin ilman tukea. Tänä vuonna puolestaan mummuni makoili sängyllään, kun menin kylään ja hän pyysi viereensä ja kaappasi kainaloon, siinä oli todella hyvä olla ja tuntea, kuinka hän välittää. Joten en siis näe millään tavalla vääränä myöskään äidin ja pojan lähekkäin nukkumista, aion itsekin opettaa omille lapsilleni, että vanhempien kainalossa on aina tilaa, mikäli lohtua kaipaa ja muutenkin.
Äiti on tehnyt kasvatuksessaan jotain todella oikein kun vielä aikuinen lapsi kokee, että voi turvautua omaan äitiinsä. Toivon todella, että omat lapseni, poikani ja tyttöni, luottaisivat minuun vielä tuossa iässä noin paljon.
Linkitin tekstisi postaukseeni, jossa pohdin muuttuvaa vanhemmuutta lapsen kasvun myötä. http://www.ylipyykkivuorten.fi/2017/02/kuusivuotias-niin-pieni-niin-iso.html
No minä olen kyllä vähän toista mieltä. En oikein ymmärrä että aikuinen poika menee äitinsä viereen nukkumaan. En siltikään vaikka hakisi lohdutusta hakemaan. Minulla on 30 v poika ja kyllä olen häntä monessa iässä joutunut lohduttamaan ja auttamaan monin tavoin mutta ei hän sentään enää aikuisena ole sänkyyni pyrkinyt 😀 Ehkä te joilla vasta pieniä poikia, koette tämän asian eri tavalla mutta ehkä näette asian toisin siinä vaiheessa kun pikku poitsunne on jo aikamiehen kokoinen! Lapsia ja aikuisia lapsia lohdutetaan eri tavoin, tämä on minun mielipiteeni. Ei myöskään aikuinen tyttäreni ole, luojan kiitos, mennyt lohtua isona tyttönä isänsä viekusta hakemaan 😀
Halaus ja jossain lusikassa nukkuminen on kaksi aivan eri asiaa! Totta kai olen minäkin lohduttanut/halannut jne aikuisia lapsiani päivällä, yöllä milloin vain he ovat sitä tarvinneet. Ja monta kertaa niin olen tehnytkin, kuten varmaan monet meistä vanhemmista, ilman muuta.
Ja minun mielestä myös ei ole ihan ok lapsenkaan luonne jos pitää oikein nukkumaan jäädä äidin/isän viereen aikuisiällä. Oli sitten kyseessä äiti/tytär tai isä/tytär jne. Jotain on pahasti silloin pielessä, tämä on minun mielipide. Tulee mieleen että jos itse oisin aikuisena vielä kömpinyt vanhempieni sänkyyn, he oisivat takuulla olleet todella jo huolissaan 😀