Miten kaverisuhteet hoituu maalla?
7v. pojalla 10km kouluun, kulkee koulutaksilla. Omalla reitillä ei muita luokkalaisia ole. Välitunnilla leikkivät aina koko luokka/monta luokkaa yhdessä hippaa tms. Ip kerhossa leikkivät kaikki yhdessä/on ohjattua toimintaa.
Oma kaveri vielä puuttuu
Poika ei ole löytänyt ns. ”omaa” kaveria vielä. (kaksi parasta kaveria päikystä/esikoulusta muuttivat nyt kesän aikana muualle). Kaikki muut pojat omalla luokalla harrastaa jääkiekkoa, joka ei ole mun pojan juttu ollenkaan, kokeiltu ollaan. Tämä tietty omalla tavalla jättää myös ulkopuolelle kaikesta jääkiekkopuheista koululla.
Oma poika harrastaa jalista, ja käy pari kertaa viikossa. Ei tunne joukkueesta ketään ennestään, ja vaikka tyytyväinen onkin niin ei oikein sielläkään ole onnistunut luomaan kaverisuhteita. Jos on aikaa leikkiä jotain niin seisoo enemmän vaan vieressä katsomassa mitä muut tekee.
Pari kertaa meille on tullut luokka-kaveri kylään, mutta silloin on ollut minun aloite, ei pojan, ja olen joutunut hakemaan klo 12 tai 13 kun koulu loppuu, koska kaveri joko ei ole samassa taksissa tai ei ole ip kerhossa.
Hätäilenkö kavereiden kanssa?
Onko 7v:llä edes tarvetta nähdä kavereita koulun ulkopuolella? Joka päivä on muitten lasten kanssa koulussa ja ip kerhossa ja pari kertaa viikossa harkoissa. Onko tarvetta olla yksi/muutama läheisempi kaveri vai riittääkö että on ”kaikkien kaveri” ja ”aina mukana”.
Poika ei itse siis vaikuta kärsivän tästä, ja on aina iloinen ja tyytyväinen. Leikkii kotona paljon siskon kanssa, vanhempia serkkuja löytyy läheltä jotka välillä käyvät leikkimässä ja myös perhetuttuja käyvät aina joskus joilla samanikäiset lapset.
Itse olen kaupunkilainen ja tottunut siihen että ovikelloa aina tultiin pimputtamaan että pääseekö ulos. Pienestä saakka tottunut siihen et aina oli muita lapsia ja kavereita ympärillä. Minäkin olin aina kaikkien kaveri mutta aina on ollut se yksi/kaksi bestistä kenen kanssa oli enemmän.
Miten teillä hoituu kaverisuhteet koulun ulkopuolella?
-Anonyymi kirjoittaja-
Jos poika ei kärsi, niin en ottaisi ns. turhia paineita, hän on aika pieni vielä. Toki on ehdottomasti hyvä aikuisen kannustaa ja tukea, esim. tuo kaverien pyytäminen kotiin, vaikka se vaikuttaisi omaan päivään niin, että pitää hakea kesken päivää (jos siis pystyy hakemaan). Ja tämä kannustaminen ja tukeminen saattaa olla tarvetta jatkaa vielä vuosia, tilanteesta riippuen.
Omalla pojalla kaverisuhteet alkoivat vahvistua, selkiintyä vasta 3-4 luokkalaisena, sitä ennen oli enempi kuvailemaasi, vaikka ns. kaupungissa asutaankin ja luokkakaverit 1-2km säteellä. Ei hänellä vieläkään bestistä varsinaisesti ole (on nyt vitosella) ja pelaa paljon, mutta on myös aktiivinen pihaporukka, johon tiiviisti kuuluu. Hän on myös hitaasti lämpeävä ja yhdestäkään harrastuksesta ei ole tullut kavereita, joita näkisi vapaa-ajalla.
Oma tyttö taas neljännellä luokalla eikä hänellä ole oikein kumpaakaan, vaikka kuinka yritetään. Ei parhaita kavereita, eikä ole kaikkien kaveri. Silloin tällöin löytyy seuraa välitunnille, ei ollenkaan aina. Silloin tällöin joku käy kylässä tai hän käy jonkun luona. On ujo, arka, jännittää ja tykkää hyvin erilaisista asioista kuin valtaosa luokkakavereista. Hänen on helpohko tutustua niihin suosittuihin kaikkien kavereihin (joilla lisäksi ne pari bestistä), mutta siinä on aina se epäsuhta, kun hänellä on muutama kaveri ja sitten sillä kivalla kaverilla se 100 kaveria niin se tuo omat haasteensa. Mutta yritetään olla kiitollisia näistä vähistäkin kavereista, välillä on ollut kuukausia, että on vain yksin välitunnit. Kukaan ei erikseen pyydä mukaan, eikä hän osaa mennä, kun ajattelee, ettei häntä haluta.
Ainakaan omaan tilanteeseen, mitä itsellä oli lapsena, ei kannata verrata. Sinun tilanteesi kuulostaa ihanteelliselta. Että olit kaikkien kaveri, oli bestiksiä, tultiin koko ajan pimputtelemaan. Tämä ei ole tilanne ollenkaan mitenkään kaikille edes välttämättä mahdollinen / saavutettava, oli sitten maalla tai kaupungissa. Lapsi ei välttämättä ole varsinaisesti kiusattu, mutta voi olla ulkopuolinen tai sitten vaan luonteeltaan sellainen ja/tai hänen lähellään olevat luokka- ja harrastuskaverit sellaisia (vaikka ihan vain erilaisia kuin hän tms), että hän ei ehkä ikinä ja missään tilanteessa päätyisi sellaiseen tilanteeseen, mitä sinulla on ollut lapsena.
Tarkennan vielä, että kun kysyt “riittääkö että —- vai onko tarvetta—“, niin loppupeleissähän vanhempi ei voi loputtomasti tilanteeseen vaikuttaa. Voi kannustaa tutustumaan, kyyditä, alaluokkalaisille vielä järjestääkin treffejä, mutta lopulta tilanteesta tulee se mikä tulee. Vaikka kuinka haluaisit, että poikasi olisi sekä kaikkien kaveri, että lisäksi olisi pari bestistä ja vaikka poikasikin haluaisi tätä (mikä ei välttämättä ole tilanne – voi olla että haluaa, voi olla ettei halua) niin se ei välttämättä toteudu. Ihan riippumatta siitä oletteko maalla vai kaupungissa.
Asuin itsekin kaupungissa tai ainakin tiiviisti asutussa lähiössä ja olin hyvinkin yksinäinen alakoulussa. Syystä ja toisestakin, jopa kiusattu ja vähintään vuosikausia ulkopuolinen. Syystä tai toisesta sitten tilanne muuttui yläasteelle mennessä, silloin olin jo vähintään jonkinlaisen ison sisäpiirin/porukan tasavertainen jäsen (joskaan en kuningas/kuningatar -osastoa) ja kavereita kyllä oli. Ja lukiossa sitten kuuluinkin jo pieneen suosittujen sisäpiiriin ja olin hyvinkin suosittu sekä tyttöjen, että poikien keskuudessa.Että itsekin olen tosiaan vuosien kuluessa kokenut kaiken kiusattuna ja ulkopuolisena olosta välimallin kautta siihen, että oli selvästi se oma porukka, ulkopuolisten ehkä jopa kadehtima ja siihen lisäksi ne selkeästi bestikset.
Ei voi tietää miten menee. Voi vain toivoa parasta ja totta kai opettaa sosiaalisia taitoja ja tavalla tai toisella kartoittaa, että mitä se lapsi itse haluaa, mikä tilanne on hänelle sopiva, iloa ja tyydystä tuova.
Oletko kysynyt itse pojalta,mitä hän on mieltä tai toivooko enemmän kavereita/kaveria myös vapaa-ajalle? Jos on enemmän tyyppiä joka tykkää olla omassakin rauhassa ja touhata omiaan.
Meillä lapset 6 ja 7 vuotiaat, olisivat koko ajan menossa kavereitten kanssa ja molemmilta löytyy parhaat kaverit, pojalla kaksi bestistä, mutta leikkivät/ pelaavat usein jalkapalloa porukalla ja eri ikäisten kanssa. Tytöllä yksi bestis, on aika valikoiva kavereittensa suhteen vaikka tuleekin kaikkien kanssa toimeen.