Miten vanhempien tulevasta erosta kerrotaan lapselle, riippuu paljolti lapsen iästä. Kolmevuotiaalle ei voi kertoa asioita samalla tavalla mitä esimerkiksi 15-vuotiaalle. Oli lapsi minkä ikäinen tahansa, niin liian yksityiskohtainen kuvaus eroon johtavista syistä ja parisuhteen ongelmista ei kuitenkaan kuulu lapselle, mutta erosta kuitenkin tulisi kertoa rehellisesti lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Eron syiksi voi kertoa esimerkiksi aikuisten väliset erimielisyydet tai se, että ettei enää ollut hyvä olla ja asua yhdessä. Toista vanhempaa ei myöskään koskaan tule lapsen kuullen syyllistää tai puhua hänestä missään vaiheessa negatiiviseen sävyyn.
EROSTA KANNATTAA KERTOA SIINÄ VAIHEESSA, KUN PÄÄTÖS ON TEHTY JA ERO ON VARMA
Toimiva keskusteluyhteys vanhempien välillä olisi tärkeä säilyttää koko eroprosessin ja vielä ero jälkeenkin, jotta lapsi ei joudu vanhempien väliseen “tulitukseen” saatika viestintuojaksi vanhempien välillä.
Yhteisön äidin omakohtainen tarina: Erottiin kun tyttö oli 3-vuotias. Istuttiin sohvalla tyttö keskellä ja sanottiin, että ”Erotaan, mutta tullaan kyllä toimeen ja olet meille aina rakas.”
Tyttö ymmärsi ja itki. Joskus nykyäänkiin käydään keskustelua erosta nyt 7v tytön kanssa ja muistellaan, että kuului siihen äidin ja isin yhdessäoloon paljon riitoja, jotka tyttö myös muistaa selkeästi. Mietitään sitäkin, että onhan se kivempi olla sellasen ihmisen kanssa josta tykkää ja jonka kanssa ei tarvitse riidellä.
Nyt meillä kummallakin vanhemmalla on uudet puolisot ja perheenlisäystäkin on siunaantunut molemmille puolille. Ja edelleen ollaan sen verran asiallisissa väleissä, että lapsen asiat kyetään hoitamaan.
Lue myös: Lasten ja nuorten yksinäisyys on yhteinen ongelma
lähde: apuaeroon.fi
– Poikien äidit toimitus –
Hmm, ja joskushan elämä perheessä voi olla sen laatuista ettei lapsille tarvi erikseen kertoa mitään, he itse jopa voivat toivoa vanhemmiltaan eroa. Mutta tilanteen mukaan tietysti