Mulla oli maailman paras ystävä. 12 vuotta kerettiin olla, sielunsiskoja,jotka osasi päättää toistensa lauseet. Olen 37v ja ystäväni oli samanikäinen.meillä oli 1 vrk ikäeroa. Sitten yhtäkkiä, kohta kolme vuotta sitten, hänen sydän petti. Ilman mitään perussairautta,ilman ennakkovaroituksia. Paras ystäväni kuoli.
Hän oli paras ystäväni, olisinpa ollut siellä
Viimeisin viesti häneltä on ääniviesti jossa hän tuskaisena sanoo rintaan koskevan. Voi kunpa olisin ollut siellä. En tiedä olisiko se muuttanut mitään, olisiko hän hakeutunut hoitoon pikemmin, tiedän hänen sinnitelleen liian kauan kotona. Mutta ainakin olisin ollut siinä,pitänyt kädestä kiinni ja sanonut että älä rakas pelkää.
Rakastin ystävääni enemmän kuin ketään tässä maailmassa, hän oli osa minua. Maailmani romahti eikö ole palautunut sen jälkeen. Olen niin kiitollinen kaikista vuosista hänen kanssaan💔 mutta arvet jäi.
En pysty enää muodostamaan ystävyyssuhteita
En kykene enää muodostamaan ystävyyssuhteita. En tuttavuus suhteita syvempiä. Menettämisenpelko on liian suuri,kuin iso mörkö päässäni.
Olen menettänyt niin paljon läheisiä,liian aikaisin. Yhden avomiehen, kaksi muuta ystävää. Niistä selvisin. Tästä En.
Sydämeni meni niin rikki ettei ehyeksi saa.. Kuitenkin välillä kaipaan ystävää. Jonka kanssa käydä jossain,missä vain,tyttöjen kesken.
Elämäni on nykyään vain kotona,mieheni ja lasten kanssa. Kodin ulkopuolista elämää ei juurikaan ole.
Tiedän että ystäväni ei haluaisi minun istuvan vain kotona. Välillä kuulen hänen äänen päässäni,ja yksin ollessa juttelen,ihan kuin hän olisi täällä. Eheytyyköhän tästä koskaan? On niin hirveä ikävä. En tiedä mitä tällä haen, ehkä vertaistukea?
Lämmin osanotto ja paljon voimia sinulle ❤️. Kuulostaa siltä, että olisi hyvä käydä juttelemassa jossain ammattilaisella. Ei tunnu siltä, että pääset yli tästä omin voimin ❤️. Surulla ei ole määräaikaa, mutta itsesi takia toivon, että haet apua, etkä eristäydy.