Yhteistyössä MIELI.ry Meillä on Suomessa yli 200 sanaa tunteille, silti emme käytä niistä puoliakaan. Miten voimme harjoittaa tunnetaitoja lapsen kanssa ja miten kannustaa verbaalisesti taitamattomampaa lasta puhumaan tunteistaan? -vastauksia meille antaa mielenterveyden edistämisen asiantuntija Elina Marjamäki.
Mielenterveyden kannalta tunnetaidot ovat tärkeitä. Ne auttavat meitä olemaan vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja rakentamaan yhteyttä toisiin ja ratkaisemaan ristiriitoja. Tunnetaidot lisäävät itsetuntemusta ja antavat meille keinoja kuulostella omia tarpeitamme. Tunnetaitojen avulla emme keiku kuin lastu lainehilla elämän vesillä. Pystymme paremmin ymmärtämään itseämme ja toisiamme ja saamme yhdistettyä järkikultamme tunteidemme kanssa. Tunne ja järki tarvitsevat toisiaan, teemme suuria elämän päätöksiä näitä molempia käyttäen.
Tunnetaitoja on tärkeää harjoitella lapsen kanssa. Lapset oppivat 80 % siitä, miten me toimimme ja vain 20 % siitä, mitä me heille sanomme. Tunteista keskusteleminen tulee olla luonteva tapa keskustella asioista, niistä ei tarvitse mitään akateemista päivittäistä suoritusta. On myös hyvä tiedostaa, ettää tunteissa vellominen ei ole tunnetaitoa. Tunteista huolimatta on asioita, joita meidän täytyy tehdä, emme voi joka hetki kuulostella sitä, miltä minusta tuntuu.
Näin harjoitat lapsen kanssa tunnetaitoja
1. Opetelkaa tunnesanoja
Voitte laittaa esimerkiksi tunnejulisteen seinälle ja käydä lapsen kanssa läpi päivän aikana koettuja tunteita. Missä tilanteissa olit vihainen? Miltä tuntui leikkiä kavereiden kanssa? Millaiset tilanteet toivat iloa? Mikä pelotti tänään? Miltä pettymys tuntui? Luot näin yhteyttä lapseen.
MIELI ry:llä on ihania julisteita niin isojen kuin pientenkin lasten kanssa toimimiseen sekä aivan hurmaava tunnerobotti, joka auttaa sanoittamaan tunteita.
Suomen kieli on rikas! Kannattaa opetella käyttämään sanoja vivahteikkaasti.
2. Salli lapsille kaikki tunteet
SAA olla kateellinen, SAA olla vihainen, SAA olla turhautunut, SAA olla riemuissaan, SAA olla superiloinen, MUTTA ei saa lyödä vain, koska on vihainen, EI SAA haukkua muita, koska on kateellinen, EI SAA potkia koska on turhautunut, EI SAA heittää lelulla kaveria päähän, koska on vihainen.
Tunteita saa tuntea ja kokea ja niitä voi opetella käsittelemään rakentavasti. Ei ole tuhmaa olla kateellinen! Voitte yhdessä miettiä, miten tunteita voi purkaa eli mitä tehdä, jos on vihainen, miten voi puhista ja antaa höyryjen tulla korvista ulos? Kenelle sopii tasajalkaa hyppiminen, kenelle musiikin soittaminen täysillä.
Voitte miettiä mitä perheen aikuiset tekevät, kun ovat vihaisia. Saako äiti lyödä, tukistaa, nipistää? No, ei tietenkään saa!! Äiti laskee kymmeneen, menee toiseen huoneeseen hetkeksi, hyppii tasajalkaa (ja kohottaa samalla kuntoaan) tai tekee jotain muuta rakentavaa. Isä voi olla vihainen, mutta hänkään ei saa tukistaa tai lyödä.. Mitä isä tekee? Meneekö hän lenkille? Tai punttisalille? Siivoaako koko kodin vihan synnyttämällä energialla?
Moni aikuinen on oppinut tukahduttamaan tunteensa, se ei ole toimiva tapa.
3. Kehon tuntemuksia voi opetella myös kuuntelemaan
Meidän mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa. Millaisia sanontoja teidän perheellänne on kuvaamaan kehon ja tunteiden yhteen kietoutumista? Monille tuttuja ovat: perhosia vatsassa, jalat on spagettia, sydän on kurkussa, kiukusta räjähtäminen, jalat maassa, pää pilvissä, muurahaisia pöksyissä, polvet vetelinä ja kivi sydämellä. Näitä kannattaa käyttää.
4. Ole kiinnostunut lapsesi tunteista
Kysele, mutta älä oleta! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin, että joku tulee ja sanoo, että ”Olet kateellinen, olet vihainen, olet kiukkuinen” mutta voit kalastelella: “Vaikuttaa siltä, että olet vihainen äidille, tai että näyttäisi siltä, että sinua pelottaa, osuinko oikeaan vai onko se jotain muuta?”. Anna mahdollisuuksia lapselle itse tunnistaa omia tunteita. Älä liimaa niitä hänen päällensä besserwisser-tyyliin.
Äläkä missään nimessä leimaa lasta tietynlaiseksi, jos hänellä on tunteita eli EI niin, että ”lapseni on pelkuri”, jos häntä pelottaa uudet asiat, tai ”lapseni on ujo piimä”, jos häntä ujostuttaa uudet ihmiset. Erilaisissa tilanteissa tulee erilaisia tunteita meillä kaikilla, eikä meitä pitäisi leimata niiden takia. Mutta jos huomaat, että lasta ujostuttaa uudet ihmiset, niin totta kai kannattaa auttaa häntä luomalla turvallinen olotila ja olemalla tukena ja turvana. Älä leimaa lastasi tietyillä kapeilla adjektiiveilla, tarjoa mielummin erilaisia sanoja kehon tuntemuksille ja tunteille ja normalisoi vaikkapa ujosteleminen.
5. Säätelemällä ja sanoittamalla itse omia tunteita
Jatkuva raivoaminen ja huutaminen ovat merkkejä siitä, että aikuisen pitää alkaa harjoitella omia tunnetaitojaan. Pettymys, raivo ja aggressio ovat sallittuja tunteita, mutta niiden käsitteleminen kielteisillä tavoilla ei näytä hyvää esimerkkiä jälkikasvulle. Jos lapsi tekee jotain mihin vanhempana petyt, älä osoita siitä mieltäsi lapselle, vaan sanoita mieluummin tilanne. “Olin pettynyt” tai “Minua harmitti”.
6. Pyydä anteeksi, jos oma kuppisi menee nurin
Totta kai jokainen meistä saa hermoromahduksia perheen kanssa, emme ole täydellisiä ja elämä on sotkuista. Näissä tilanteissa hyvää tunnesäätelyä on, että mallinnat anteeksipyytämistä. Näin lapsesi oppii käytännössä, miten hyvää tekee pyytää ja saada anteeksi.
7. Viljele iloa
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä; Viljele iloa. Mikä lapsessasi ilahduttaa sinua? Miten monin eri tavoin kerrot lapsellesi, että hän tuottaa sinulle iloa? Jokaisen lapsen pitäisi joka päivä saada tuntea, että hänestä on iloa hänen vanhemmilleen. Tämä on ihana lahja, jonka voit joka päivä antaa lapsellesi. Lapsena koettu ilo luo aikuisen mielenterveyden perustaa ja on pohja yhteyden kokemiselle toisten ihmisten kanssa aikuisena.
Agressio, pettymys ja hiljaisuus -poikien tunnetaitohaasteet
Poikien Äidit kyselyn perusteella poikien tunnetaitohaasteet ovat pääosin agressio, pettymys ja hiljaisuus, miten Mieli.ry Elina Marjamäki neuvoo näissä tilanteissa vanhempia toimimaan?
Pettymyksiä tulee, se on ihan selvä ja häviämistäkin pitää harjoitella. Meidän aikuisten tehtävä on opettaa, että pettyessä ei saa lyödä tai potkia pelikavereita, mutta kyllä sitä pettyä saa! Tunteet pitää elää läpi ja antaa niiden taas lipua pois.
Aggressio on hyvä ja voimakas tunne, joka auttaa meitä asettamaan esimerkiksi rajoja ja taistelemaan hyvien asioiden puolesta. Aggressiivinen toiminta (lyöminen, tavaroiden heittely, potkiminen) sen sijaan ei ole oikein, eli hyväksytään tunne. Harjoitelkaa lasten kanssa vaihtoehtoisia tapoja purkaa kiukkua: mikä sinun lapsellesi sopii? Yritä selvittää, mitä tarpeita siellä aggression takana on? Millaisia tunteita?
Puhuminen ei ole kaikille lapsille yhtä helppoa, mutta kaikki lapset voivat oppia. Tunteita voi käsitellä myös kehollisesti ja toiminnallisesti. Huolehdi, että lapsesi tulee kohdatuksi ja kuunnelluksi ja pääset hänen tarpeidensa ytimeen. Tässä asiassa pitää olla vähän salapoliisi.
Jos lapsella on haasteita empatian kanssa, niin miten tulisi vanhempana toimia?
Tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Jokainen oppii empatiaa, mutta jotkut ovat siinä kovakalloisempia kuin toiset. Tunnetaidot yleensä auttavat kehittämään empatiaa. Voit lukea tarinoita ja satuja ja keskustella niistä, auta ymmärtämään erilaisia näkökulmia, tarkastele omaa empaattisuuttasi ja arvojasi. Ole empaattinen ja myötätuntoinen muita ihmisiä kohtaan. Huomaa ne hetket, kun lapsesi on empaattinen ja anna siitä myönteistä palautetta. Pohtikaa, miltä tuntuisi olla jonkun toisen pöksyissä. Kehitä empaattista mielikuvitusta. Eläimet ovat myös hyviä opettajia, voimme näyttää esimerkkiä vaikkapa suhtautumalla myötätuntoisesti koiriin ja kissoihin tai muihin eläimiin.
Kuinka pitkään tunnetaitoja harjoitellaan? Vielä teininkin kanssa?
Teini-iässä niitä tunnetaitoja vasta harjoitellaankin ja taas tarvitaan vanhempia, jotka joutuvat itsekin uusien tunteiden äärelle, kun lapsi kasvaa ja ottaa etäisyyttä, eikä enää haluakaan katsoa perjantaina yhdessä jotain kivaa ohjelmaa vaan on mieluummin kavereiden kanssa. Vanhempi saattaa kokea esimerkiksi hylätyksi tulemisen tunteita.
Tunnetaitoja joutuu ihan jokainen koko loppuelämän harjoittelemaan. Ikääntyessä kohtaamme taas uusia tunteita, esimerkiksi miltä luopuminen tuntuu, ystäviä kuolee yllättäen, eläkkeelle joutuminen tai pääseminen herättää jälleen ihan uusia tunteita ja taas mennään tunteiden vuoristoradalla!
Tunnetaidot ovat elämänmittainen oppikoulu.
Lähde: MIELI.ry
-Poikien Äidit toimitus-
