Haluaisin avata keskustelua epätäydellisyydestä. Siitä kun äidillä on tukka epämääräisellä nutturalla, lapsen paidalla on päivän lounaasta tahra ja perheellä on sotkuinen koti. Ihailen näitä perheitä.
Olen kaiken tämän vastakohta. Olen suorittaja, pyrin täydellisyyteen ja pystyn siihen. Olen nyt 40+ ikäisenä vihdoin tajunnut, että olen uupunut suorittamaan. En jaksa enää olla se “täydellinen äiti ja täydellinen nainen”, haluaisin oppia olemaan epätäydellinen.
Auttakaa minua. Miten oppisin siihen, että voisin olla myös epätäydellinen?
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
Ystäväni onnellisuus herätti minut
Olen ennen lähinnä ihmetellyt sitä, että miten niin monella ei pysy paletti kasassa. Miten vaikeaa on laittaa itsensä nätiksi päivittäin tai huolehtia kodista ja lapsista? Ajattelin ehkä, että ihmiset jotka laiminlyövät näitä edellisiä, ovat jotenkin laiskoja. Ihan hävettää ajatukseni nyt.
Koin jonkinlaisen heräämisen kun vierailin vastikään ystäväni luona joka on aina ollut vähän “sinnepäin” ihminen. Hänestäkin on tullut nyt äiti ja toisin kuin minä, hän nauttii elämästään. Sen näkee.
Kun omat lapseni olivat pieniä, niin minä suoritin. Kaiken piti olla täydellisesti, kaikesta täydellisestä piti saada someen kuva. Lopulta en muista paljoakaan lasteni pikkulapsiajasta ja se surettaa minua.
Katsellessani ystäväni onnellisuutta tajusin, että olen suorittamiseni lomassa menettänyt jotain sellaista mitä en saa ikinä takaisin. Lasteni lapsuuden. Minulla on kauniita kuvia siististi puetuista lapsistani, minulla on todistusaineistoa siitä että olin itse huoliteltu pienten lasten äiti, mutta minulla ei ole oikeita muistoja ollenkaan.
Haluaisin nyt herättää myös muita äitejä ymmärtämään kuinka nopeasti pikkulapsiaika menee ja kuinka paljon siitä menettää suorittamalla päivästä toiseen. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä.
Miten voisin muuttaa omia tomintatapojani?
Kaipaisin nyt vinkkejä, että miten muttaa omia toimintatapojani. Tiedostan ongelman, mutta en vielä tiedä miten lähtisin sitä purkamaan. Epätäydellisyys ahdistaa minua ja vaikka tiedän, että kodin ei tarvitse olla koko ajan tip top kunnossa, niin en pysty rentoutumaan sen suhteen. Puhumattakaan siitä, että menisin vaikkapa meikittä kauppaan.
Onko joku muu teistä onnistunut päästämään irti suorittamisesta ja miten sen teitte? Otan ilolla vastaan kaikki ohjeet ja neuvot kohti rennompaa ja onnellisempaa uutta elämää.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa -kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen jonna@poikienaidit.fi tai sarianna@poikienaidit.fi. Kirjoituksen voi lähettää myös yhteydenottolomalleella. Julkaisemme kirjoitukset anonyymina.
