Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja sydän itkee kun vanhemmat tuovat alle 3-vuotiaita päiväkotiin. Pahimmillaan jäävät samalla itse vauvan kanssa kotiin. Sitten ihmetellään kun isompi temppuilee päiväkodissa ja kotona päivän jälkeen. Niinpä… syynä se, että kun sinä olet kotona ja lapsi ymmärtää sen.
Ei varhaiskasvatus korvaa äitiä/isää eikä ole niin autuaaksi tekevää kun moni kuvittelee.
Mielestäni päiväkoti ei ole alle 3-vuotiaiden paikka. Sitten kun ollaan isompia kun tarvitaan leikkikaveria ja sosiaalista kanssakäymistä niin ok!
Lue myös: Painajaisten päiväkoti
Näkyy varhaiskasvatuksessa ja sen arjessa
Päiväkoti on ihan hyvä paikka. Mutta alle 3-vee tarvitsee perushoitoa ja ne muut hetket mitä on niin palveluja löytyy joka kaupungista esimerkiksi erilaiset muskarit ja perhekerhot. Se vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä käydä niissä.
Nykyvanhemmilla ei ole viitseliäisyyttä, vaan on korostetun tärkeää oma-aika. Tämä näkyy lapsissa, eikä niin hyvällä tavalla.
-Sana on vapaa-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme kirjoitukset nimettömänä.
Meillä juuri pojat aloitti päiväkotitaipaleensa 1- ja 3-vuotiaina. 3 -vuotias oli kotona meidän kanssa vauvan syntymästä tähän hetkeen. Mielelläni olisin pidempäänkin kotona, mutta taloudellinen puoli ei kestä sitä. Nyt on taas turha syyllistää vanhempia siitä, että vievät alle 3-vuotiaita hoitoon, kun monella siihen on todelliset taloudelliset syyt. Kotihoidontuki ei paljoa mieltä lämmitä, kun on asuminenkin ja ruoka jostain maksettava.
Minun 3v kävi 2päivänä viikossa päivähoidossa, vaikka itse olin vauvan kanssa kotona. Hän toki oli perhepäivähoidossa, jossa oli ollut jo aiemmin ennen vauvan syntymää. Minulle päivähoito oli pelastus. En voinut henkisesti hyvin lasten ollessa vauvoja. Mahdollisuus viedä lapsi parina päivänä hoitoon, kannatteli minua, sekä auttoi selvitymään minulle raskaan vaiheen yli. Lapseni sai olla toisten lasten seurassa, ja opetella sosiaalista kanssa käymistä muidenkin kuin perheenjäsenten kanssa.
En ole tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, koska lapsellani oli hyvä olla hoidossa. Olen myös palannut työhön heti molempien lasteni äitiysvapaan päätyttyä. Minulla ei ollut resurssia olla kotona lasten kanssa siihen asti, että he täyttävät kolme. Henkinen resurssi oli se kaikkein suurin puute tuohon aikaan.
Kiitos näkökulmastasi. Koen sen tosin kovin yksipuoliseksi, koska lapsia ja perheitä on niin kovin monenlaisia. Minä olen se pahin äiti mitä kirjoituksesi mukaan löytyy: vein esikoisen 2v 8kk ikäisenä tarhaan, kun jäin elokuussa syntyneen vauvan kanssa kotiin. Esikoinen on vilkas eikä leikkinyt ollenkaan yksin, ei siis ollenkaan. Hän vaati viihdytystä ja aktiivista leikittämistä kokoajan. Miehen ollessa töissä pitkiä päiviä ja viikontyömatkoilla ja tukiverkkojen ollessa kaukana, ei tämän paskan äidin kädet riittäneet kaikkeen. Koen piston sydämessäni tekstistäsi ja se todella tekee kipeää, mutta mitä olisin voinut tehdä mielestäsi? Iskeä tv:n päälle esikoiselle kun kroppa tohjona synnytyksestä itkuisen huonosti nukkuvan vauvan kanssa voimavarat eivät riittäneet esikoisen kanssa touhuamiseen koko päiväksi. Esikoinen jäi imetyksen ja hyssytyksen lomassa paitsioon. Ja se kuului ja näkyi. Koen olevani se huono äiti, ihan oikeasti, kun en pystynyt olemaan kahden kanssa kotona. Olen kiitollinen meidän varhaiskasvatuksen opelle, joka avosylin otti esikoisen vastaan ja kannusti minua olemaan potematta huonoa omaatuntoa kun kerroin tilanteesta. Hän jopa ehdotti lisäämään tunteja päiväkodissa, koska jaksava vanhempi on tärkeä.
Viitseliäisyydellä ei pitkälle pötkitä, jos on synnytyksen jälkeinen masennus ja esimerkiksi huonosti nukkuva vauva. Jokaisella on syynsä viedä lapsi päiväkotiin, turha jeesustella.
T. Toinen vakatyöntekijä ja se äiti joka oli yh, masentunut ja lapsi ei nukkunut ennenkuin täytti 3.5v – isommat oli muuten päikässä.
Mun on tätä pakko nyt kommentoida..
Minulla se tilanne että poika aloitti nyt elokuussa reilun vuoden ikäisenä hoidossa koska oli PAKKO.. yksinhuoltajana ei ollut rahallisesti mahdollisuutta jäädä enää pidemmäksi aikaa kotiin vaikka olisin halunnut pitää hänet kotona vielä vähintään vuoden. Mutta jos tulot ovat alle 1000e/kk niin ei sillä vaan pysty elämään..
En ymmärrä sitä, että laitetaan hoitoon jos ei ole pakko. Pienen paikka on kotona vanhempien lähellä!
Oma 2,5v aloitti juuri päiväkodin ja pienempi sisarus jäi kotiin, on vain muutamana päivänä viikossa muutamia tunteja. Syyt: koska kaipaa selkeästi enemmän aktiviteetteja mitä minä pystyn tarjoamaan (aina ei vain riitä kädet kaikille lapsille viihdytykseen, ei ole laiskuudesta kiinni) . Lapsi nauttii päiväkodista selkeästi. Ei oireile kotona. Kunnalla ei ole muuta kuin seurankunnan kerho, kävin kokeilemassa mutta näin ateistina ilmapiiri ahdisti. Muskariin ei ole varaa eikä sinne myöskään saa viedä vauvaa mukana. Ja minusta on ihana että hän saa totutella päiväkoti elämään näin vähän kerrallaan. Ettei suoraan sitä 8h/5pv viikossa. Lapsen etua tässä tapauksessa ainakin ollaan haettu. Jos lapsi olisi hirveän huonolla mielellä niin harkitsisin toki mutta tyyppi ihan rakastaan päiväkotia. Pienempi sisarus todennäköisesti joutuu taloudellisista syistä päiväkotielämään nuorempana ja ei saa kevyttä aloitusta mikä harmittaa meitä vanhempia. Mutta ihan järkyttävän syyllistävä tekstiä sieltä päästä, huhhuh. Pitää ottaa huomioon kaikki seikat ennen tuomitsemista.