Olen kolmen pojan äiti ja kaikki poikani ovat nyt nuoria aikuisia. Minun ja poikien isän parisuhdetta on kestänyt jo yli 30 vuotta. Olemme jo jonkin aikaa odotelleet innolla miniä/vävy kokeilaita kylään, sellaisia ei kuitenkaan ole ikinä meille kuulunut.
Poikani eivät kuulemma halua parisuhdetta
Olimme viime viikonloppuna yhdessä mökkeilemässä ja juttelimme parisuhteista ja avioliitoista. Yksi pojistani kertoi, että ei kaipaa parisuhdetta ollenkaan, luultavasti ikinä. Yksin on kuulemma ihanan helppoa ja ystävien parisuhteiden näkeminen ei houkuta lähtemään sille tielle. Kaksi muuta poikaani pian yhtyivät kuoroon. Heillä on ajatuksena keskittyä omaan opiskeluun, uraan ja harrastamiseen, sekä kavereihin.
Huomasin ylleni laskeutuvan suuren pettymyksen verhon. En tiedä näkikö sen kasvoiltani, mutta yritin peitellä sitä viimeiseen pisaraan asti. Purskahdin itkuun illalla kun olin yksin.
Olen niin kovasti odotellut meille joskus uusia perheenjäseniä ja vielä myöhemmin lapsenlapsia. Nyt vaikuttaa siltä, että mitään näistä on turha odotella.
En halua tietenkään sanoa pojilleni mitään, heidän kuuluu saada elää omaa elämäänsä, mutta tuntuu kuin minulta olisi riistetty nyt jotain. Tulevaisuus!
Onko nämä tunteet väärin? Olenko ainoa joka näitä on kokenut?
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
Uusi suuntaus -elämä ilman parisuhdetta
Juttelin asiasta parhaille ystävilleni ja heillä oli omien poikiensa kanssa samanlaisia kokemuksia. Parisuhde ei enää kiinnostele samanlailla kuin meitä aikanaan kiinnosti. Olen lukenut samasta asiasta useita uutisia.
Eikö tämä ole vähän hälyttävää? Mitä on tapahtunut kun nuoret pojat eivät enää koe kiinnostusta parisuhteeseen? Eikä ilmeisemmin monet tytötkään. Onko kyseessä uudenlainen “itsekeskeinen” elämäntyyli? Vai onko ollut vain liikaa pelottelua siitä mitä parisuhde ja lasten saaminen voi pahimmillaan olla?
Mitä ajattelette ja onko kenenkään muun mielestä tämä suuntaus outo?
-Sana on vapaa-
Sana on vapaa kirjoituksia voi lähettää tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
