On virheellinen oletus, että alakouluikäinen lapsi pystyisi itse hallitsemaan ajankäyttöään. Varsinkin pelaaminen on sellainen ajanviettotapa tai harrastus, joka on tehty houkuttelemaan pelaajaa jatkamaan. Tästä syystä pelaamiseen voikin kulua useampi tunti kerralla. Aikuisen on asetettava lapsen pelaamiselle rajat.
Mikäli lapsella menee pelaamiseen paljon aikaa, voi se olla pois hänen kehitykselle ja kasvulle tärkeistä asioista, kuten liikunnasta, yhdessäolosta ja leikistä. Tärkeintä on huolehtia tasapainosta arjessa. Lapsen tulee saada riittävästi liikuntaa, kasvokkaista vuorovaikutusta ja unta. Kun näitä asioita on arjessa tarpeeksi, pelaamiseen käytetty aikakin pysyy kohtuudessa.
Vanhemman tulisi huolehtia, että lapsi saa monipuolisia virikkeitä. Hänelle tulee tarjota pelaamisen sijaan vaihtoehtoista tekemistä ja pelaamista on tarvittaessa rajoitettava.
Pelaamisesta voi olla monenlaista haittaa. Pelihaitat tarkoittavat laajaa kokonaisuutta, jotka sisältävät monentasoisia ja monenlaisia pelaamiseen liittyviä ongelmia ja haasteita.
Yksi ongelma pelimaailmassa on asiaton pelikäytös. Se tarkoittaa sitä, että joidenkin pelaajien toiminta voi aiheuttaa toiselle harmia. Pelien keskustelukulttuuri on usein hyökkäävää ja hyvinkin asiatonta. Pelatessa esiin voi tulla myös tarkoituksellista kiusaamista ja häiriköintiä, joka voi pilata mukavan pelikokemuksen.
Huonoa pelikäytöstä on vaikeaa ehkäistä varsinkin, jos pelaa tuntemattomien pelaajien kanssa netissä. Niimpä vaihtoehdoksi jää vanhemman opastus lapsensa suhteen. Monet etenkin lapset ja nuoret oppivat itsekin huonoa käyttäytymistä mallioppimalla muilta. Vanhempien kannattaa ottaa tällainen toiminta puheeksi ja huolehtia siitä, että oma nuoriso käyttäytyy pelatessa asiallisesti.
Pelit voivat olla myös hyödyllistä ja hauskaa ajanvietettä suurimmalle osalle pelaajista. Pelien kautta löytää esimerkiksi kavereita, vaikka niitä ei omalla paikkakunnalla olisikaan. Pelatessa kielitaito karttuu, koska osa pelaajista puhuu toisia kieliä ja pelien ohjeet saattavat olla englanniksi.
Ruutuaikasuositukset ja pelien ikärajat
WHO:n suosituksen mukaan 2-4-vuotiaiden ruutuaika on alle tunti päivässä. Alle 2-vuotiaille sitä ei suositella ollenkaan. THL puolestaan ohjeistaa, että kouluikäisille sopiva ruutujen parissa vietetty aika, on alle kaksi tuntia vuorokaudessa.
Myös ruutuajan laadulla on väliä. Mitä lapsi tekee ruutujen parissa? Millaista sisältöä hän kuluttaa? Onko se hänen ikäiselleen sopivaa? Sillä on merkitystä, viettääkö lapsi esimerkiksi pelatessaan aikaa ystäviensä kanssa. On myös hyvä, mikäli hän oppii ruutuajan parissa uusia taitoja.
Ruutuajan lisäksi lasten pelaamisessa on seurattava ikärajoja. Peleissä on käytössä ikärajat 3,7,12,16 ja 18 vuotta. Toisin kuin ehkä ajatellaan, ikärajat eivät ole suosituksia, vaan ne perustuvat lakiin, joten niitä kuuluu noudattaa. Ikärajoista voi joustaa maksimissaan kolme vuotta, lapsen ollessa vanhemman seurassa. Poikkeuksena ovat K-18 pelit ja elokuvat, niiden ikärajat ovat ehdottomat.
Milloin pelaaminen on ongelma?
Joillekin pelaaminen aiheuttaa haittoja, kuten univaikeuksia, päänsärkyä tai niska- ja hartiaseudun kipua sekä vaivoja. Toisten pelaajien elämä kaventuu pelaamisen takia. Lisäksi siitä voi seurata arjenhallinnan heikentymistä. Pelihaittoihin voi auttaa parempi ergonomia ja valaistus, säännölliset tauot, sekä arjen hallinnasta ja vuorokausirytmistä huolehtiminen. Suurin osa haitoista menevät ohi, ollen lieviä.
Pelaaminen alkaa olla ongelma, silloin kun se vaikuttaa lapsen kasvuun, kehitykseen ja elämänhallintaan. Myös ihmissuhteet voivat olla tuolloin vaarassa, huonon käytöksen, kuten kiukuttelun takia. Koulunkäynti saattaa kärsiä, jos pelaaminen vie liikaa aikaa ja huomiota.
Peliongelman kohdalla ei pidä keskittyä pelkkään pelaamiseen, vaan huomioida lapsen koko elämän eri osa-alueet ja tukea hänen hyvinvointiaan. Täytyy ottaa myös huomioon sellainen mahdollisuus, että jos lapsen tai nuoren elämässä on muita haasteita ja kuormitustekijöitä, saattavat ne heijastua ja näkyä pakonomaisena pelaamisena. Tuolloin lapsi purkaa pahaa oloa ja välttelee asioita pelaamisen avulla.
Ongelma voi kehittyä niin pitkälle, ettei pelaaminen ole enää lapsen tai nuoren hallinnassa, saatika hauskaa. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää selvittää taustalla olevat ongelmat ja syyt, sekä käyttää tarvittaessa ammattilaisen apua.
-Poikien äidit toimitus-
Lähteet: Ehyt, Mielenterveystalo, MLL
