Neuvot, joita ei ole pyydetty ärsyttävät ihmisiä. Näin on etenkin vanhempien kohdalla. Artikkelissa pohditaan sitä, saako lapseton antaa vanhemmille kasvatusneuvoja. Aihe jakaa mielipiteitä kahtia: toisaalta ajatellaan, että lapseton ei saisi antaa kasvatusneuvoja, kun taas toinen puoli ihmisistä hyväksyy myös lapsettomien vinkit, kunhan ne annetaan hienovaraisesti.
“Vanhemmuus ja kasvatus ovat henkilökohtaisia aiheita, ja neuvominen voidaan kokea herkästi arvosteluksi,” alueen johtava psykologi Lotta Heiskanen Terveystalosta neuvoo. Näin on kaikkien neuvojen kohdalla ja etenkin tökerösti annetut pyytämättömät kasvatusneuvot. Aiheen herkkyyden takia neuvot ja vinkit pitäisi antaa hienovaraisesti riippumatta siitä, kuka ne antaa.
Lapsettoman kasvatusneuvot jakavat mielipiteet kahtia
Vanhemmat saavat paljon neuvoja pyytämättä, jokaisella tuntuu olevan mielipide vanhemmuudesta ja lasten kasvatuksesta. Lähtökohtaisesti kuitenkin neuvoja tulisi antaa vain silloin, kun niitä pyydetään. Lapsettoman kasvatusneuvot jakavat mielipiteet kahtia: toinen puoli ajattelee, ettei lapseton voi mitenkään ymmärtää mitään vanhemmuudesta ennen kuin saa omia lapsia.
Lue myös: Äidit kertovat mikä poikien kasvatustyössä on vaikeinta
Mielipide perustetaan ajatukselle siitä, kuinka tietämätön itse oli ennen lasten saamista. Silloin mielessä oli yleviä ajatuksia omasta tulevasta lastenkasvatuksesta, esimerkkinä: “Minä en ainakaan anna lapseni käyttää joka päivä älylaitteita”. Sitten, kun itse tuli vanhemmaksi, huomasikin käyttävänsä älylaitteita “lapsenvahtina” harva se päivä. On helppoa kuvitella tekevänsä asiat paremmin kuin muut, kunnes tilanne sattuu omalle kohdalle.
Toinen puoli ihmisistä ajattelee kuitenkin, että myös lapsettomalla voi olla sanottavaa vanhemmuuteen ja kasvatukseen: “Vaikka ei ole itsellä lapsia, niin suurin osa meistä on kuitenkin jonkun kasvattamia. Ihmisellä on siis kokemus omasta lapsena olemisestaan. Ihmisellä voi olla paljon annettavaa, näkökulmia ja tietoa myös sellaiseen asiaan, jota ei ole itse kokenut,” Heiskanen kertoo.
Lisäksi lapseton voi olla esimerkiksi kasvatusalan ammattilainen tai muutoin hoitanut paljon toisten lapsia, joten hänellä voi olla sellaista osaamista, jota moni vanhempi ei tule heti ajatelleeksi.
Monet perheelliset ovat kuitenkin ylpeitä vanhemmuudestaan ja tuntevat oman lapsensa parhaiten, joten heidän voi olla vaikeaa ottaa varsinaisia neuvoja vastaan keneltäkään ulkopuoliselta, saatika lapsettomalta ihmiseltä. Neuvonantajan tulisikin kunnioittaa vanhempia ja olla neuvoessaan hienovarainen, mikäli haluaa viestinsä menevän perille. Ja lisäksi varsinkin tuoreet vanhemmat saattavat olla toisaalta epävarmoja omista vanhemmuuden taidoistaan, joten liian kovakätinen neuvominen voi tuntua heistä kritisoimiselta.
Johtopäätelmä on siis se, että lapseton voi antaa kasvatusneuvoja riippuen siitä kenelle ja miten hän niitä antaa. Aina löytyy kuitenkin myös vanhempia, jotka eivät kaipaa minkäänlaisia neuvoja varsinkaan lapsettomilta. Aihe herättääkin paljon keskustelua esimerkiksi vanhempien keskustelupalstoilla. Mitä mieltä sinä olet asiasta?
-Poikien Äidit toimitus-
